17.4. – 5.9.2024
Mielenmaisema
Nykytaidetta Hiekan taidemuseon kokoelmista
Näyttely esittelee museon kokoelmista Anna Alapuron, Marra Lammen ja Ilkka Väätin teoksia. Kolmikkoa yhdistää muukin kuin hyvä edustus Hiekan taidemuseon kokoelmissa. Kukin heistä on Lahden taidekoulun kasvatti ja työskennellyt Tampereella.
Anna Alapuro on opiskellut Lahden Taidekoulussa vuosina 1976-1979, Unkarin Kuvataidekoulussa 1980-1981 ja Lahden Taideinstituutissa 1997. Alapuro suosi aluksi esittävää tyyliä, mutta hänen ilmaisunsa alkoi muuttua abstraktimpaan suuntaan jo varhaisessa vaiheessa. Grafiikka on muodostunut hänelle luontevaksi tekemisen tavaksi ja paljolti juuri Alapuron kovan työn tuloksena Tampereen grafiikanpajasta muodostui nykyisen kaltainen monipuolinen työtila. Alapuro on hyödyntänyt töissään monia grafiikan tekniikoita, kuten serigrafiaa, litografiaa ja monotypiaa, mutta erityisesti hän on suosinut carborundum-tekniikkaa, joka tekee näyttävää jälkeä, mutta on työläs toteuttaa. Vahva värimaailma on Alapuron ilmaisun keskeinen elementti, joka luo vedoksiin maalausmaisuutta. Väripinnoissa on hienovaraisia, elävöittäviä tekstuureja.
Marra Lammin taiteellinen työ juontaa lapsuuteen, jolloin hän näki tietokirjassa kuvan El Grecon maalauksesta Pyhä Martin jakaa viittansa kerjäläisen kanssa. Kuva herätti hänessä ajatuksen taiteen tärkeydestä ja halun kasvaa itsekin taiteilijaksi. Täysi-ikäisenä Lampi matkusti Isoon-Britanniaan, johon päätyi muutamaa vuotta myöhemmin opiskelemaan Bourneville School of Arts and Craftsiin (1974-1975). Opinnoissa hän innostui serigrafiasta, jonka parissa jatkoi opintojaan Lahden taideinstituutissa (1977-1980) Matti Koskelan, Matti Kulmalan ja Antti Ukkosen opettamana. Lampi erosi opiskelukumppaneistaan jo varhaisessa vaiheessa abstraktilla otteellaan ja monipuolisilla kiinnostuksillaan, joihin lukeutui muun muassa fysiikka. Lammin grafiikassa näkyy hänen monipuoliset kiinnostuksenkohteensa. Siinä voi nähdä paitsi vivahteita vanhemman taiteen ja etenkin islamilaisen kulttuurin kuvakielestä, myös luonnosta ja jopa Schrödingerin aaltofunktiosta. Lampi on kuvaillut taiteen olevan possu, joka syö kaikkea: ”jos olet kiinnostunut fysiikasta, se syö fysiikkaa, jos kuvista, se syö kuvia, ihan mitä tahansa, kaikki kelpaa.”
Ilkka Väätti opiskeli Lahden taidekoulussa vuosina 1976-1979. Väätin kiinnostus kohdistui aluksi esittäviin teoksiin, mutta hän alkoi tuntea opintojensa aikana vetoa abstraktimpaa ilmaisua kohtaan opintojensa aikana. Merkittävä muutos Väätin ilmaisussa tapahtui 1980-luvun alkuvuosina hänen opiskellessaan Unkarin taidekorkeakoulussa. Väätti on jatkanut opintojaan vuosikymmenten mittaan sekä ammattikorkeakoulussa että yliopistossa. Vuonna 2012 hän valmistui taiteen tohtoriksi väitöstutkimuksellaan Mundus – Matka maailman keskipisteeseen. Väätin teoksia voi tarkastella paitsi abstraktina, myös esittävänä taiteena. Niiden abstraktin ilmiasun taustalla on aina jokin alkukuva taidehistoriasta.
Anna Alapuro: Rautaportti, 2018, carborundum ja serigrafia, 32 x 40 cm. © Jouko Järvinen