Näyttelyarkisto
Mauno Kivioja
kuvanveistäjä, taidemaalari, graafikko
25.4.2023 – 30.3.2024
Näyttely on retrospektiivinen katsaus nokialaisen taiteilijan Mauno Kiviojan (1941–2018) laaja-alaiseen tuotantoon. Esillä olevat teokset – veistokset, maalaukset, grafiikka ja mitalitaide – ajoittuvat vuosiin 1970–2006.
Mauno Kiviojaan helposti liitettäviä attribuutteja ovat monipuolisuus ja tekniseen taitoon liittyvä herkkyys. Veistotaiteessa Kiviojan monipuolisuus tulee esille jo materiaaleissa. Hän on työstänyt niin graniittia, puuta, pronssia kuin myös keramiikkaa ja terästä. Useista tekijöistä poiketen hän itse toteutti teoksensa alusta loppuun, usein pronssivalua myöten.
Mauno Kivioja valmistui Taideakatemian koulusta taidemaalariksi ja graafikoksi vuonna 1968. Ajan myötä kolmiulotteinen muoto alkoi kiinnostaa häntä aiempaa enemmän. Hänestä tulikin ennen muuta veistäjä. Kivioja on lunastanut paikkansa Suomen terävimpään kärkeen kuuluvana mitalin muotoilijana. Suomessa vuosittain järjestettävän Suomen Mitalitaiteen Killan vuosimitalikilpailun hän on voittanut kaksi kertaa. Kivioja on saavuttanut arvostusta myös monumentalistina. Hän on toteuttanut yli kaksikymmentä julkista teosta Suomessa. Tunnetuin näistä on ruostumattomasta teräksestä valmistettu 13,5 metriä korkea Prisma-veistos, joka sijaitsee Tampereen teknillisen yliopiston edustalla.
Mauno Kivioja on ollut piirustuksen opettajana Tampereen teknisessä korkeakoulussa arkkitehtiosastolla ja toiminut asiantuntijana niin valtion kuin kuntienkin taidehankinnoissa. Hän on osallistunut myös kansainvälisiin kuvanveistosymposiumeihin ja edustanut suomalaista taidetta ulkomailla mm. Fidemin (Féderation Internationale de la Médaille d´art) näyttelyissä useaan kertaan sekä pitänyt kymmeniä yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Mauno Kiviojan teoksia on useiden taidemuseoiden sekä kaupunkien, kuntien ja säätiöiden kokoelmissa.
Figuratiiviset työt, niin mitalit kuin näyttelyn pronssireliefitkin, kertovat myös taiteilijan herkkyydestä ja oivaltavasta kiinnostuksesta kuvattavaan. Tulokset ovat lämminhenkisiä ja ehjiä kokonaisuuksia, jotka antavat katsojan mielikuvitukselle tilaa.
Kuten aina, pieni näyttely antaa vain viitteitä taiteilijasta. Kiviojan tuotanto on laaja: mitaleista monumentteihin, keramiikasta koruihin, piirroksista suuriin seinämaalauksiin.
ROHKEASTI REISSUUN – Hiekan taidemuseo 90 vuotta
4.11.2021–28.4.2022
Rohkeasti reissuun -näyttely juhlistaa kahta Tampereen 90 vuotta täyttävää museota Hiekan taidemuseota ja Tampereen taidemuseota, jotka molemmat avattiin marraskuussa 1931. Kustaa Hiekka lahjoitti nimeään kantavalle museolle sen kokoelmat ja arkkitehti Oiva Viljasen suunnitteleman rakennuksen, joka valmistui 1928, Tampereen ensimmäisenä museokäyttöön suunniteltuna rakennuksena. Hiekan taidemuseo on nykyään Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva yksityinen taidemuseo.
Tampereen Taideyhdistys ry perusti 1931 Tampereen taidemuseon, joka siirtyi Taideyhdistykseltä Tampereen kaupungin omistukseen 1985. Kaupungin taidemuseo on toiminut koko olemassaolonsa ajan C. L. Engelin suunnittelemassa, 1838 valmistuneessa viljamakasiinirakennuksessa Amurin kaupunginosassa, muutaman sadan metrin päässä Hiekan taidemuseosta.
90-vuotisjuhlanäyttely on järjestetty yhdessä Tampereen taidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseuran kanssa. Näyttely on koottu on Tampereen Taiteilijaseuraan kuuluneiden taiteilijoiden matkoihin liittyvistä teoksista 1900-luvun alkupuoliskolta. Kautta aikojen kuvataiteilijat ovat hakeneet oppia ja inspiraatiota ulkomailta ja rikastuttaneet siten oman maansa taide-elämää. Suomalaisille taiteilijoille ulkomaille suuntautuneet matkat merkitsivät vapautumista Suomen pienistä taidepiireistä, jolloin heidän elämänkäsityksensä ja taidenäkemyksensä avartuivat.
Taidemaalari Gabriel Engberg oli 1900-luvun alussa yksi ensimmäisistä pirkanmaalaisista taiteilijoista, jotka lähtivät ulkomaille oppimaan uutta. Hänen jälkeensä usea alueella toimiva taiteilija kävi apurahan turvin hakemassa uralleen suuntaa eurooppalaisista taidekeskuksista. Uusiin taidesuuntauksiin tutustuminen näkyi heidän teoksissaan entistä rohkeampana värinkäyttönä sekä vapautuneisuutena maalaustavassa ja aiheen valinnassa.
Minne sitten matkattiin oppia ja inspiraatiota hakemaan? Pariisi oli ehdoton suosikki, mutta 1900-luvun alussa taiteilijoita alkoi kiehtoa myös Italia ja sen ainutlaatuiset maisemat, antiikin monumentit ja renessanssin taide, joita oli nähtävissä Venetsiassa, Firenzessä ja Roomassa. Italiaan ei menty niinkään opiskelemaan, vaan inspiroitumaan maan ainutlaatuisista maisemista ja ihmeellisestä valosta; Pariisi sen sijaan oli opiskelua varten. Huippukausi pirkanmaalaisten taiteilijoiden Italian-matkailussa koitti 1900-luvun alussa, jolloin Firenzessä asuivat ja opiskelivat muun muassa Gabriel Engberg ja Emil Danielsson.
Taidekoulutuksen kannalta Ranskan valtion taideakatemia École des Beaux-Arts oli vain harvojen ulottuvilla. Suurimmalle osalle ainoa mahdollisuus taidekoulutukseen olivat yksityiset akatemiat, joista suomalaisten suosikkeja 1900-luvun taiteessa olivat Académie Colarossi, Académie Julian ja Académie de la Grande Chaumière. Pirkanmaalaisista niissä opiskelivat muun muassa Lennu Juvela, Hilja Tolvanen ja Aili Elfsbacka.
Académie Moderne, jossa opetti muun muassa kubismin mestari Fernand Léger, muotoutui suomalaisille erityisen tärkeäksi opinahjoksi, sillä usea taiteilija oppi siellä lujan, rakenteellisen sommittelun ja pelkistämisen periaatteet. Tamperelaisista siellä opiskelivat Martta Helminen 1910-luvulla, Allan Salo 1920-luvulla ja Tauno Hämeranta 1950-luvun alussa. Hämerannan maalauksiin ranskalaisella koulutuksella oli käänteentekevä vaikutus.
Académie André Lhote puolestaan tutustutti tamperelaisia kuvataiteilijoita rakenteelliseen modernismiin 1940-luvun lopulta alkaen. Koulu tunnettiin modernistisista opetusmetodeistaan, joita pidettiin merkittävänä kubisoivan muotokäsityksen leviämisen kannalta kaikkialle Eurooppaan ja sen ulkopuolellekin. 1920-luvun puolivälistä lähtien siellä kävi oppia hakemassa lähes neljäkymmentä suomalaista kuvataiteilijaa. Tamperelaisista siellä opiskelivat Matti Petäjä, Erkki Kulovesi ja Anna Järvinen.
Opintomatkojen rahoitukseen tarvittiin apua. Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnot ja apurahat olivat jo 1800-luvun puolivälistä alkaen auttaneet taiteilijoita pääsemään ulkomaisten opintojen pariin. Alfred Kordelinin säätiö jakoi ensimmäiset apurahat huhtikuussa 1920 ja niillä on ollut suuri merkitys kansainvälisten virtausten välittämisessä Suomeen.
Tamperelaisten taiteilijoiden kannalta Tampereen kaupunki oli ratkaiseva tekijä, sillä se alkoi vuodesta 1948 lähtien myöntää ulkomaanmatka-apurahoja omille ammattikuvataiteilijoilleen. Näiden apurahojen turvin matkaan pääsivät muun muassa Toimi Laaksonen, Armas Raunio, Matti Petäjä, Aili Elfsbacka ja Tauno Hämeranta. Myös Tampereen Taiteilijaseuran naisjaosto (nykyisin Tampereen Saskiat ry.) alkoi jakaa matka-apurahoja seuran taiteilijoille vuodesta 1955 alkaen.
Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo ja Tampereen Taiteilijaseura aloittivat vuonna 1997 näyttely-yhteistyön, jonka puitteissa yleisölle on tähän mennessä esitelty yhdeksän Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä: Gabriel Engberg (1872–1953), Tauno Hämeranta (1910–1987), Erkki Kulovesi (1895–1971), Martta Helminen (1890–1983), Allan Salo (1901–1978), Kaarlo Enqvist-Atra (1879–1961), Armas Raunio (1911–1994), Kaarlo Vuori (1863–1914) ja Sisko Petäjä (1917–1980).
KAKSOISKOTKA – Esineistöä tsaariajalta
12.3.2020–9.9.2021
Näyttelyssä on mukana esineistöä Pyynikinlinnasta, yksityiskokoelmista ja Hiekan taidemuseon omista kokoelmista. Esillä on monipuolisesti hopeaa, posliinia, huonekaluja, valokuvia ja maalauksia. Osa esineistöstä ei ole ollut koskaan aikaisemmin esillä.
Pyynikinlinnan kokoelmista näyttelyssä on Venäjän keisareista kuusi maalausta, jotka ovat olleet harvoin esillä. Yleisöllä on myös ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä osa Kustaa Hiekan hankkimasta kahdesta grafiikansalkusta, jotka sisältävät sata litografiavedosta Tretjakovin gallerian maalauksista. Tretjakovin gallerian Viktor Vasnetsovin suunnittelema kansallisromanttinen julkisivu valmistui Moskovassa 1904 ja albumit painettiin samoihin aikoihin.
Viktor Vasnetsov oli venäläisen kansallisromantiikan suuntauksen avainhenkilö. Niin ikään ensimmäisen kerran esillä on kaksi Nikolai I:n lempityttären suuriruhtinatar Aleksandran myötäjäislahjaksi saamaa illallislautasta. Ne kuuluivat kalustoon, jonka Keisarillinen posliinitehdas valmisti vuonna 1844. Näytteillä on myös kansalle jaettuja keisarillisia muistomukeja, joita tehtiin mm. kruunajaisten ja häiden kunniaksi. Näyttely sisältää myös kaksi Nikolai II:n kruunajaisiin liittyvää illallismenua, jotka molemmat ovat Viktor Vasnetsovin suunnittelemia.
Vanhan hopean kertomaa
3.10.2019–9.2.2020
Hopeita Hiekan taidemuseon ja Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista
Näyttelyssä Vanhan hopean kertomaa esitellään kotimaisten ja ulkomaisten hopeaseppien tuotantoa 1600-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Esillä on myös taidetta ja muuta esineistöä. Näyttelyn esineet ovat Vaasan kaupungin museoiden ja Hiekan taidemuseon kokoelmista. Näyttely on tehty yhdessä Vaasan kaupungin museoiden kanssa, ja se on aiemmin ollut esillä Vaasassa, Tikanojan taidekodissa.
Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista näyttelyyn tulleista esineistä suurin osa on vaasalaisen lääkärin Karl Hedmanin (1864–1931) kokoelmasta, jossa on vaasalaisia, suomalaisia ja eurooppalaisia hopeaesineitä. Hedman osti hopeaesineitä suoraan kultasepiltä, esineiden omistajilta tai paikallisten välittäjien kautta.
Monet eurooppalaiset esineet päätyivät kokoelmaan helsinkiläisen antiikkikauppiaan välityksellä ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Muutamia esineitä on myös Pohjanmaan museon sekä vaasalaissyntyisen insinöörin Ingvald Souranderin (1874–1961) kokoelmista. Souranderin kokoelmaan kuuluu Suomen 1700- ja 1800-lukujen hopeaa sekä Pietarissa toimineiden suomalaismestareiden töitä.
Tamperelaisen kultasepän Kustaa Hiekan (1855–1937) hopeakokoelmasta näyttelyssä nähdään muun muassa venäläistä, saksalaista ja suomalaista hopeaa 1600–1900-luvuilta. Hiekka matkusteli paljon ja toi ulkomaanmatkoiltaan mitä moninaisempia esineitä, myös hopeaa. Osa näyttelyssä olevista Hiekan taidemuseon esineistä on peräisin kihlakunnan tuomari Evert Tähkäpään testamenttilahjoituksesta 1942, kuten esimerkiksi saksalaisen renessanssitaiteilijan Albrecht Dürerin vuonna 1526 piirtämän mallin mukaan Saksassa tehty kaksoispokaali.
Taidemaalari Sigrid Aminoff (1904–1994)
28.3.–1.9.2019
Näyttelyssä on esillä ruotsalaissyntyisen taidemaalarin Sigrid Aminoffin (1904–1994) maalauksia ja piirroksia. Teokset kertovat taiteilijan realistisesta tavasta katsoa maailmaa. Hän kuvaa läheisiään, havaitsemaansa maisemaa ja asetelmissaan työhuoneen valikoitua esineistöä. Näyttelytilan vitriineissä on esillä otteita taiteilijan tuotannon monipuolisuudesta. Lisäksi museon perusnäyttelyn yhteyteen on liitetty yksittäisiä tietosisältöjä.
Sigrid Aminoff asui Suomessa 1933–1952, ensin Ruovedellä Pekkalan kartanossa ja sitten Somerolla Viikin talossa. Taiteilijan tytär Antonia Hackman asettui perheineen Pekkalan kartanoon 1960-luvun lopulla. Näin Sigridillä oli luonnollinen yhteys Suomeen koko elämänsä ajan, ja hänet on myös haudattu Ruovedelle.
Sigrid Aminoff opiskeli taidemaalariksi Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Jo opiskeluaikanaan hän teki pitkiä matkoja Afrikkaan, Italiaan ja Ranskaan. Aminoff on luonnehtinut taiteellista ilmaisuaan näin: realistisia, joskus naivistisia aiheita impressionistisella tekniikalla. Hän maalasi aiheita, joita näki ympärillään – maalaukset ovat maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Romanttisesta näkemyksestä kertoo jo lapsena luotu, kuviteltu ja kuvitettu ritarimaailma. Syvää kiintymystä osoittavat, idylliset maalaukset perheestä ja ystävistä taiteilija teki kesäpaikassaan Skånessa ja tyttärensä Antonia Hackmanin luona Ruovedellä.
Aminoffilla oli hyvä taidemaalarin ammattitaito ja väri-ilmaisun ymmärrys. Hän etsi maisemasta paikallisvärejä, tunnisti valon vaikutuksen havaintoon ja kokeili pointillistista ja informalistista maalaustapaa. Taiteilijan väripaletti hioutui harmoniseksi, maalauksessa väri jäsentyy harmaan sävystä valkoiseksi, valoon tai puhtaaseen väriin.
Sigrid Aminoff piti aktiivisesti yksityisnäyttelyjä ja osallistui ryhmänäyttelyihin. Esimerkki hänen sovelletun taiteen tuotannostaan ovat varhaiset, sakraalitilaan valmistuneet monumentaalimaalaukset. Aminoffin maalauksia on ollut edellisen kerran esillä Nelimarkka-museossa, Alajärvellä 2016.
Lisää Sigrid Aminoffista: > Tiina Lammisen tutkimus
ÄÄRELLÄ-valokuvanäyttely
10.1.–3.2. 2019
KATSOS-kollektiivin Äärellä-valokuvanäyttely tarjoaa yksitoista näkökulmaa olennaisiin ihmisyyden kokemuksiin. Teossarjat kuvaavat erilaisia suhteita ja yhteyksiä, joita ihmiset solmivat maailmaan ja toisiinsa. Äärellä kutsuu pysähtymään ja pohtimaan niitä moninaisia tapoja, joilla teemme maailmaa merkitykselliseksi.
Teossarjat ammentavat ihmisen pyrkimyksestä luoda suhde ympäristöönsä, oli kyse sitten lumoavasta metsäyhteydestä, kadotetusta luontosuhteesta urbaanissa kaupunkiympäristössä tai läsnäolon harjoituksista nykyhetkessä. Sarjoissa tutkitaan nuoren naisen ja hevosen välistä yhteyttä sekä miehen suhdetta rakkaaseen polkupyöräänsä.
Pääosassa ovat myös kadotetut rakennukset, joista valot on sammutettu jo vuosia sitten, mutta joissa mennyt elämä on edelleen läsnä. Sarjat käsittelevät ihmiselämän merkityksettömyyttä, vaikeita valintoja ja haastavia tunnetiloja. Näyttelyn teokset yhdessä tuovat katsojan ihmiselämän olevaisuuden äärelle.
KATSOS-kollektiiviin kuuluvat Joel Eklöv, Kristiina Hakala, Satu Hakala, Ismo Halivaara, Laura Järvenpää, Annukka Larsen, Markku Lilja, Saara Salmivaara, Anne Tamminen, Jaana Tyrmi ja Niina Uusitalo. Näyttely on osa Lapin yliopiston ja Tampereen kesäyliopiston valokuvataiteen opintoja.
CATHERINE VAL
26.4.–20.12.2018
Ranskalaisen Catherine Valin (s. 1924) näyttely avautuu Hiekan taidemuseossa 26.4.2018. Näyttely liittyy lahjoitukseen, jonka Catherine Val on tehnyt museolle. Tästä lahjoituksesta museossa on järjestetty jo kaksi näyttelyä: Pierre Descargues: “Yves Klein ja 160 g kultaa” vuonna 2016 sekä “Etienne Descargues: Maisemia – Paysages” vuonna 2013. Nyt avautuvassa Catherine Valin näyttelyssä on esillä hänen veistoksiaan ja maalauksiaan 1970-luvulta 2000-luvulle.
Catherine Val on todellinen monitaituri: taidemaalari, taidegraafikko, kuvanveistäjä, kirjailija, runoilija, tietokirjailija ja toimittaja. Kuvataiteilijana hän signeerasi teoksensa nimellä “Catherine Val”, “Cath. Val” tai pelkästään nimikirjaimilla “C.V.”. Hän on kirjoittanut Catherine Valognen nimellä viitisentoista kirjaa, joista kuusi on runokirjoja, lisäksi tuhansia artikkeleita ja myös kirjoja teatterista ja historiasta. Catherine Val on työskennellyt pitkään sanojen ja kirjainten kanssa, häntä kiinnostavat niiden muoto ja merkitys. Eräät näistä sanoista ovat hänelle erityisen merkittäviä: Amour (Rakkaus), Amitié (Ystävyys), Être (Olla), Liberté (Vapaus), Paix (Rauha) ja Vie (Elämä). Val käyttää näitä sanoja yhä uudelleen ja eri tekniikoilla: veistettynä puuhun, valettuna alumiiniin, hartsiin, pâte-de-verreen, pronssiin tai messinkiin, hän maalaa niitä tussilla ja tekee grafiikkaa. Sanat ovat ranskaksi, englanniksi, japaniksi, latinaksi ja myös suomeksi: Kukka, Lintu ja Tie.
Catherine Valilla on ollut näyttelyitä pääasiassa Ranskan ulkopuolella. Hän on osallistunut vuodesta 1974 alkaen lukuisiin grafiikan biennaaleihin ja triennaaleihin, muun muassa Krakovan ja Ljubljanan grafiikan biennaaleen ja Berliinin biennaleen, sekä ryhmänäyttelyihin, kuten International Impact Art Festivaliin Kiotossa ja Soulissa. Yksityisnäyttelyitä hänellä on ollut 14, joista viisi Ranskan ulkopuolella.
MARRA LAMPI: Creation Myth
23.9.–18.10.2018
Kuvataiteilija Marra Lampi täyttää 70 vuotta, minkä kunniaksi Tampereella Galleria Saskiassa järjestetään Lampin retrospektiivinen juhlanäyttely 21.9.–10.10.2018. Näyttelyyn liittyen Hiekan taidemuseossa on 23.9.–18.10. esillä Lampin animaatio Creation Myth (Luomiskertomus) vuodelta 2006.
Lappajärvellä 1948 syntynyt Marra Lampi on opiskellut Lahden taideinstituutissa vuosina 1977–80 sekä Bourneville School of Arts and Craftsissa Isossa-Britanniassa vuosina 1974–75. Hän on osallistunut ensimmäistä kertaa näyttelyyn vuonna 1979. Lampi on taidegraafikko, -maalari ja ympäristötaiteilija. Hänen julkisia teoksiaan Tampereella ovat Syvä sateenkaari (1985) Olkahisten koululla sekä ympäristöteokset Aurinkopelto (1993) ja Milavida (1994). Marra Lampin teoksia on monissa kokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla.
Teos Creation Myth on islamilaisen taiteen perinteeseen, pyhän geometrian käsitteeseen, viittaava alkukertomus: alussa on piste, joka kasvaa janaksi, joka kääntyy ympyräksi. Ympyrän kertautumisesta ja kuusikulmion geometriasta puhkeaa maailman koko monimuotoisuus.
Teoksen alkuperäinen nimi: Creation Myth
Asiasanat: animaatio, taide, luovuus, mytologia, geometria
Tyyppi: nauhateos
Maa: Suomi
Kuvasuhde: 4:3
Kesto: 00:13:47
Kieli: ei dialogia
Ääniformaatti: stereo
Valmistumisvuosi: 2006
Työryhmä: Raoul Björkenheim (säveltäjä), Marra Lampi (ohjaaja), Pirjetta Brander (leikkaaja), Silja Maaria Aronpuro (kuvaaja), Marra Lampi (tekijä)
SISKO PETÄJÄ
30.11.2017–28.3.2018
Kuvanveistäjä Sisko Petäjän (1917-1980) näyttely
Tampereella vaikuttaneen kuvanveistäjän Sisko Elina Petäjän (os. Himberg, s. 3.3.1917 Salo, k. 1.6.1980 Tampere) syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Petäjän teoksista koottu näyttely osuukin hyvin myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen.
Petäjä aloitti taideopintonsa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 15-vuotiaana vuonna 1932 ja jatkoi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1936. Pariisin Académie de la Grande Chaumièressa hän opiskeli kolmeen otteeseen vuosina 1949, 1952 ja 1960.
Sisko Petäjän debyytti oli Turussa vuonna 1934. Myöhemmin hän osallistui lähinnä ryhmänäyttelyihin ja hänen teoksiaan oli esillä myös Tampereen Taiteilijaseuran näyttelyssä Norrköpingissä 1948 ja Kiovassa 1961. Petäjä toimi Tampereella taideopettajana vuosina 1948–1972. Hänen puolisonsa oli taidemaalari ja -graafikko Matti Petäjä, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1934.
Sisko Petäjä oli erikoistunut nimenomaan pronssiveistoksiin, joita hän teki paljon myös tilaustyönä. 60-vuotishaastattelussaan Petäjä kertoi, ettei monumenttitaide koskaan kiehtonut häntä, vaan hän teki aina mieluummin pienimuotoisia töitä. Lapsiaiheet olivat hänelle kaikkein mieluisimpia, mikä näkyy Hiekan taidemuseon näyttelyssäkin. Ilmeikkäiden ja herkkien lapsikuvien ohella hän teki paljon ihan toisentyyppisiä töitä, kuten hautakorkokuvia, niin pronssisia vainajan muotokuvareliefejä kuin symbolisia aiheita.
Tampereen kaupungille hän toteutti muun muassa Leikkivät kalat -veistoksen, joka on edelleen Nekalan päiväkodin pihassa. Petäjän käsialaa on myös Kalevan lukion seinään muurattu tiilisommitelma Tiedon puu. Epilään Harjun vanhalle hautausmaalle Petäjä suunnitteli professori Pietari Adrian Gaddin muistomerkin. Lisäksi hän on tehnyt useita julkisia muistolaattoja ja -reliefejä.
Näyttely on järjestetty yhteistyössä Tampereen taidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseura ry:n kanssa.
The Story of How Nicholas II and Magician Papus Secretly Conducted a Spiritist Seance Aimed to Prevent the Revolution, and Failed
26.10.–19.11.2017
Artistic Research in Political Occultism
Group Exhibition
The exhibition project is based on the memoirs of the French Ambassador Maurice Paléologue, describing a secret spiritist seance by the French magician Papus and Czar Nicolas II, conducted in the Czar’s residence in St. Petersburg with the aim of halting the development of the revolution. The story is told in the language of art, and this “political occultism” is examined from the standpoint of materialism through varied reflections on the topic by international artists / doctoral researchers. The exhibition is organised by the Academy of Fine Arts / University of Arts, Helsinki.
Tuesday, November 21, 1916. At the beginning of October, 1905, Papus was sent to St. Petersburg by some of his highly-placed followers who badly needed his guidance in the formidable crisis through which Russia was then passing. The magician was immediately summoned to Tsarskoie Selo. After a summary talk with the Emperor and Empress, a great spiritualistic seance was arranged for the next day. By an intense concentration of will and a prodigious expenditure of fluid dynamism, the “Spiritual Master” succeeded in calling up the spirit of the most pious Tsar Alexander III.
In spite of the fear which clutched at his heart, Nicholas II bluntly asked his father whether he should or should not resist the current of liberalism which was threatening to overwhelm Russia. The spirit replied: “At any cost you must crush the revolution now beginning but it will spring up again one day and its violence will be proportionate to the severity with which it is put down to-day. But what does it matter! Be brave, my son! Do not give up the struggle!”
While the horrified sovereigns were reflecting on this appalling prophecy, Papus told them that his magic powers enabled him to avert the threatened catastrophe, but that the efficacy of his spells would cease the moment he himself ceased to be ‘on the physical plane’. Newspapers which have recently reached us from France via the Scandinavian countries report that Papus died on the 26th October… so revolution is at hand.
Maurice Paléologue. An ambassador’s memoirs. Vol. III. 1924.
Artists: Bruno Moreschi, Edvine Larssen, Gregoire Rousseau, Ilya Orlov, Jana Müller, Jyrki Siukonen, Matthew Cowan, Orens, Semyon Motolyanets, Vincent Roumagnac.
Curated by: ArtAgainstCulture
POLIITTISEN OKKULTISMIN TAITEELLINEN TUTKIELMA
Tarina siitä kuinka tsaari Nikolai II ja maagikko Papus pitivät salaa spiritistisen istunnon tarkoituksenaan estää vallankumous – ja epäonnistuivat.
Näyttelyprojekti perustuu ranskalaisen suurlähettilään Maurice Paléologuen muistelmiin, joissa kuvaillaan ranskalaisen maagikon Papus’n ja Venäjän tsaari Nikolai II:n salaista spiritististä istuntoa. Istunto pidettiin tsaarin residenssissä Pietarissa, ja sen tarkoitus oli pysäyttää vallankumouksen kehittyminen. Näyttelyn tarina kerrotaan taiteen keinoin, ja “poliittista okkultismia” tarkastellaan materialismin näkökulmasta ja kansainvälisten taiteilijoiden/tohtorikoulutettavien tekemien erilaisten tulkintojen kautta. Näyttelyn on järjestänyt Helsingin Taideyliopiston Kuvataideakatemia.
Taiteilijat: Bruno Moreschi, Edvine Larssen, Gregoire Rousseau, Ilya Orlov, Jana Müller, Jyrki Siukonen, Matthew Cowan, Orens, Semyon Motolyanets, Vincent Roumagnac.
Kuratointi: ArtAgainstCulture
UUSIN SILMIN
18.6.–20.8.2017
Kuvataiteellisia kommentteja suomalaisista taideteoksista sadan vuoden ajalta.
Suomi 100 vuotta -juhlavuoden näyttely yhteistyössä Tampereen Taiteilijaseura ry:n ja Emil Aaltosen museon kanssa.
Suomi 100 -logo
Nykytaiteilijat kommentoivat omilla teoksillaan taidetta Suomen itsenäisyyden eri vuosikymmeniltä. Näyttely on avoinna Tampereella 17.6. – 5.7.2017 Taidekeskus Mältinrannassa sekä 18.6. – 20.8.2017 Hiekan taidemuseossa ja Emil Aaltosen museossa Pyynikinlinnassa.
Uusin silmin -ryhmänäyttelyssä on teoksia kolmeltakymmeneltä Tampereen Taiteilijaseuran taiteilijalta. Näyttelyn konsepti on yksinkertainen: taiteilija on luonut itse valitsemastaan suomalaisesta taideteoksesta oman kommenttinsa haluamallaan tavalla. Lähtökohtana olleet teokset ovat 1910-luvulta nykyaikaan.
Toisen taiteilijan teoksen hyödyntäminen uuden teoksen luomisessa on parhaimmillaan aktiivinen ja tulkinnallinen tapahtuma, jossa taiteilija joutuu pohtimaan taiteen tekemistä omaa havaintomaailmaansa laajemmassa kontekstissa. Myös katsoja joutuu mukaan prosessiin. Tunnistaminen johtaa yllättymiseen, ajatusprosessi alkaa, ja taide on jälleen rikastunut uudella tavalla.
Mukana näyttelyssä ovat: B&C ensemble, Boulter Sebastian, Hakala Anne, Heinänen Katri, Holmström Lars, Hyrkkänen Anna, Kallio Emmi, Kauppinen Sanna, Gråhn Krister ja Matikainen Hannamari, Kurri Mirja, Köykkä J-P, Lehtelä Anne, Mikkilä Paula, Mononen Katri, Oinonen Hanna, Ollikainen Paula, Paananen&Ulvila, Pekkala Anna, Peltonen Erno, Pokkinen Helena, Riikonen Hannu, Riskula Helge, Salmela SA, Sasi Marjo-Riitta, Soraluoma Minna, Tuomi Juhani, Valkonen Kati, Westlin Meri, Viitala Marje ja Väätti Ilkka.
Näyttelypaikat:
TAIDEKESKUS MÄLTINRANTA
Kuninkaankatu 2, 33210 Tampere
Avoinna ma–to 12–18, pe–su 12–16. Suljettu 23.–24.6.
Vapaa pääsy
www.tampereen-taiteilijaseura.fi
HIEKAN TAIDEMUSEO
Pirkankatu 6, 33210 Tampere
Avoinna ti–to 15–18, su 12–15. Suljettu su 25.6.
Pääsymaksut: 8 € / 5 € / Museokortti. Lapset alle 7 v. ilmaiseksi.
www.hiekantaidemuseo.fi
EMIL AALTOSEN MUSEO
Pyynikinlinna
Mariankatu 40, 33200 Tampere
Käyntiosoite Palomäentie 2.
Avoinna ke 12–18, to, la, su 12–16. Suljettu 24.–25.6.
Pääsymaksut: 3 € / 2 € / Museokortti
www.pyynikinlinna.fi
Yhteistyössä: OP Tampere
PIERRE DESCARGUES
31.3.2016–22.12.2016 (31.1.2017)
Yves Klein ja 160 g kultaa
Näyttely esittelee ranskalaisen kuvataidekriitikon ja valokuvaajan Pierre Descarguesin (1925-2012) valokuvia taiteilija Yves Kleinistä ja erityisesti Kleinin ”Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremoniasta” 10.2.1962. Klein teki luovutusseremonioita vuosina 1959-1962 kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa, ja tämä oli niistä viimeinen. Näyttelyä täydentää Pierre Descarguesin kirjoittama kertomus tapahtumasta.
Yves Kleinin seremonian peruselementit olivat ilma, vesi, tuli ja kulta. Seremoniaan osallistuivat taiteilijan lisäksi aineettoman taideteoksen hankkija, taiteiden virallinen valvoja ja todistaja. Seremoniassa Klein palauttaa kullan takaisin luontoon heittämällä sen Seine-jokeen ja lopussa aineettoman taideteoksen hankkija pääsee osalliseksi aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeestä. Tapahtuma liittyy Yves Kleinin tyhjyysesityksiin, joita olivat mm. ”Tyhjyyden näyttely” Iris Clertin galleriassa Pariisissa 1958 ja ”Hyppy tyhjyyteen”, jonka Klein julkaisi Pariisissa avantgardefestivaaleilla marraskuussa 1960.
Näyttely on koottu pääasiallisesti Hiekan taidemuseon omista kokoelmista. Museo sai 1990-luvulla Pierre ja Catherine Descarguesilta lahjoituksen, joka käsittää Pierre Descarguesin isän Etienne Descarguesin akvarelleja ja valokuvia. Tällä vuosikymmenellä lahjoitus sai jatkoa Pierre Descarguesin valokuvista, kirjoista, puolisonsa Catherinen taideteoksista ja kirjoista sekä heidän poikansa Olivierin valokuvista.
Yves Klein Pierre Descarguesin valokuvaamana
© Yves Klein, ADAGP, Paris / KUVASTO, Helsinki, 2016
© Pierre Desca0rgues, ADAGP, Paris / KUVASTO, Helsinki, 2016
TARU SYRJÄNEN
8.10.2015–20.12.2015 (17.1.2016)
Löytöretki – Lasiteoksia
Näyttely on kattava läpileikkaus vuonna 1953 syntyneen tamperelaisen lasitaiteilijan ja muotoilijan Taru Syrjäsen monipuolisesta lasituotannosta. Näyttelyn nimi Löytöretki viittaa paitsi tutustumismatkaan taiteilijan tuotantoon myös teosten esillepanoon museossa: uniikit lasiteokset on sijoitettu eri saleihin museon omien kokoelmien lomaan antaen katsojalle tilaisuuden etsiä ja löytää.
Taru Syrjänen aloitti kuvataiteen opiskelun Kankaanpään taidekoulussa vuonna 1972. Vähitellen materiaaliksi valikoitui lasi. Vuonna 1983 hän jatkoi opintojaan West Surrey College of Art and Designissa, joka oli pitkään Iso-Britannian johtava taideoppilaitos. Ensimmäiset suunnittelutyönsä Syrjänen teki Humppilan lasitehtaalle vuonna 1981. Hän työskenteli myös freelance-suunnittelijana Nuutajärven lasitehtaalla ja Iittalan lasitehtaan vakituisena muotoilijana.
Vuodesta 1995 Taru Syrjänen on työskennellyt omassa lasistudiossaan Tampereella itsenäisenä taiteilijana. Hänellä on ollut paljon yksityis- ja ryhmänäyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Syrjänen suunnittelee lasiteoksensa työhuoneellaan ja tekee siellä myös monet jälkikäsittelytyöt. Hänen teostensa lasinpuhallustyön tekivät pitkään Nuutajärven legendaariset lasinpuhaltajamestarit, kunnes keväällä 2014 Nuutajärven lasitehdas lopetettiin ja tuotanto siirrettiin Iittalaan. Nykyään Syrjäsen teokset puhalletaan pääosin Riihimäellä, Iittalan lasitehtaan entisen puhaltajan Kari Alakosken lasihytissä.
Taru Syrjäsen lasiteos Elokuun lumo
Taru Syrjänen: Elokuun lumo, 2015.
KAARLO VUORI
19.2.–30.8.2015
Maalauksia.
Näyttely esittelee suomalaisen taidemaalarin, kuvittajan ja piirustuksenopettajan Kaarlo Vuoren (s. 1863 Ruovesi, k. 1914 Runni, Iisalmi) maalauksia. Vuori oli ensimmäinen ammattitaiteilija 1890-luvun Tampereella.
Kaarlo Vuori kuului muoto- ja henkilömaalarina aikakautensa parhaimpiin. Etenkin piirtäminen on hänen vahvuutensa – hän tulikin vahvistaneeksi merkittävästi piirustuksen asemaa kuvataiteellisen työn perustana. Henkilö- ja muotokuvien lisäksi Vuori teki realistisia maisemakuvauksia. Hän myös harrasti ahkerasti valokuvausta ja käyttikin usein valokuviaan mallina maalauksilleen.
Kaarlo Vuori aloitti vuonna 1883 lääkärin opinnot Helsingin yliopistossa, mutta kolmen vuoden opiskelun jälkeen hän muutti suunnitelmiaan ja siirtyi opiskelemaan Yliopiston piirustussaliin ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuori teki myös kaksi opintomatkaa Pariisiin.
Vuosina 1898 – 1904 Kaarlo Vuori työskenteli opettajana ja johtajana Turun piirustuskoulussa, minkä jälkeen hän siirtyi Tampereelle muotokuvamaalariksi ja opettajaksi Roineen Käsityö- ja taideteollisuuskouluun. Vuori oli aviossa näyttelijän, Tampereen Työväen Teatterin johtajan Tilda Vuoren kanssa vuodesta 1900 kuolemaansa asti. Pariskunnalle syntyi poika Veijo vuonna 1903.
Hiekan taidemuseon näyttely on järjestetty yhteistyössä Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseura ry:n kanssa.
Lisää tietoa Kaarlo Vuoresta on historian tutkija, FM Tuula Rantasen ylläpitämällä sivustolla www.kaarlovuori.com.
Kaarlo Vuoren maalaus Marjatytöt Ruovedellä
Kaarlo Vuori: Marjatytöt Ruovedellä, 1893, öljy kankaalle, 84 x 64 cm.
KURIOSITEETTIKABINETTI
15.1.–30.12.2014
Hiekan taidemuseon kokoelmien kummajaisia ja erikoisuuksia.
Hiekan taidemuseon perustaja, kultaseppä Kustaa Hiekka suhtautui maailmaan avoimesti ja uteliaasti. Kuvataiteen lisäksi hän keräsi kokoelmiinsa mm. hopea- ja tinaesineitä, huonekaluja, kansatieteellistä esineistöä, postimerkkejä, rahoja ja mitaleita – oikeastaan kaikkea mahdollista. Lukuisilta ulkomaanmatkoiltaan Hiekka toi runsaasti erilaisia esineitä ja matkamuistoja.
Museon monipuolisista kokoelmista on koottu mielenkiintoinen joukko esineitä, saharauskun kuonoista samurai-miekkoihin, joita Hiekan taidemuseo esittelee nyt kuriositeettinäyttelyn muodossa. Näistä esineistä suuri osa on vuosikymmenten ajan levännyt museon varastossa. Näyttelyn nuorimmatkin esineet ovat noin sata vuotta vanhoja.
Nykyaikaisen museon juuret ovat renessanssin ajalla 1500-luvulla, jolloin syntyivät kuriositeettikabinetit. Kuriositeettikabinetit olivat ensyklopedisia kokoelmia, jotka muodostuivat esineistä, joiden luokituksia ei vielä renessanssin ajan Euroopassa oltu määritelty. Nykyaikaisen terminologian mukaan esineitä oli niin luonnonhistorian, geologian, etnografian kuin arkeaologiankin puolelta, lisäksi myös uskonnollisia tai historiallisia reliikkejä sekä taidetta ja antiikkia.
Kuriositeettikabinetin ajateltiin olevan mikrokosmos tai maailman näyttämö ja myös muistojen näyttämö. Lähinnä vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla oli mahdollisuuksia tällaisiin kuriositeettikabinetteihin (Kunstkammer). Hallitsijoiden ja aristokraattien kuuluisimpien ja parhaiten dokumentoitujen kabinettien lisäksi kauppiaiden ja varhaisten tiedeammattilaisten keräämät kuriositeetit muodostivat kokoelmia, jotka olivat museoiden esiasteita.
Kuriositeettikabinettien merkitys väheni kirjapainotaidon tehostaessa tiedonlevitystä ja kun tietämys maailmasta alkoi merkittävästi lisääntyä löytöretkien ja tieteen edistymisen myötä. 1500-luvulta alkaen myös yliopistot ryhtyivät keräämään tieteellisiä ja opetuksellisia näytteitä. Lisäksi syntyivät henkilöhistoriallisista esineistä, muotokuvista, rahoista ja sotavarusteista muodostuneet historialliset kokoelmat. 1600-luvulla sana “museo” levisi yleiseen käyttöön.
Hiekan taidemuseon kuriositeettikaappi
Japanilainen, pääkallon muotoinen tupakkarasia
ETIENNE DESCARGUES: Maisemia – Paysages
30.5.–22.12.2013
Hiekan taidemuseo järjestää kesällä 2013 alkavan näyttelyn ranskalaisen Etienne Descarguesin teoksista. Näyttelyssä on esillä akvarelleja ja valokuvia 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Museon kokoelmiin kuuluu 17 Descarguesin teosta, lisäksi museo on lainannut teoksia näyttelyyn taiteilijan pojanpojanpojalta Alexandre Descarguesilta.
Lakimies, piktorialistinen valokuvaaja ja akvarellisti Etienne Descargues (1876-1967) oli kotoisin Etelä-Ranskasta Agenista. Jo nuorena hän kiinnostui sekä valokuvauksesta että akvarellien maalaamisesta. Descargues kuvasi Lot- ja Garonne-jokien laaksoja, Agenin maaseutua, läheisiään sekä itseään.
Hän ei hakeutunut muiden harrastajavalokuvaajien tapaan ajalle tyypillisiin valokuvausseuroihin, vaan oli enemmän kiinnostunut taidemaalarien seurasta ja piti heitä “oikeina taiteilijoina”. Etienne Descargues muutti nuorena Pariisiin opiskelemaan lakia ja asui kaupungissa koko loppuikänsä. Monet vuosisadan alun taiteilijat kuuluivat hänen tuttavapiiriinsä.
Etienne Descargues on maalannut satoja akvarelleja, jotka henkivät 1900-luvun alun Ranskaa parhaimmillaan. Hänen töitään on mm. Sceaux’n, Agenin ja Rennesin museoissa Ranskassa sekä Hiekan taidemuseossa Tampereella. Hänen valokuviaan ja akvarellejaan on myös lukuisissa yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa. Ranskan kansalliskirjasto on ostanut kokoelmiinsa Etienne Descarguesin valokuvat.
Musiikista kiinnostunut Descargues soitti selloa paitsi ystäviensä kanssa pystyttämässään kamariorkesterissa myös vaimonsa Alicen kanssa. Alice Descargues oli maineikkaan ranskalaisen pianistin ja pedagogin Alfred Cortot’n (1877-1962) oppilas.
Syksyllä 2013 Hiekan taidemuseossa järjestetään ranskalaisen musiikin konsertteja yhteistyössä Tampereen konservatorion kanssa.
Etienne Descargues’n maisema-akvarelli
Etienne Descarguesin maalaama maisema-akvarelli, 17 x 24 cm.
Hiekan taidemuseo.
ANNA ALAPURO
2.10.–22.12.2013
Anna Alapuron teos “Ikkuna pohjoiseen” (2010)
Ikkunasta näkyy Näsijärvi syksyisenä, tuulisena päivänä. Suunta on pohjoiseen, jossa Näsijärvi oikeastikin on.
Kuvataiteilija Anna Alapuron (s. 1953) teoksen Ikkuna pohjoiseen (2010, sekatekniikka) näkymä on kuvattu Näsilinnan ylimmän kerroksen soikeasta ikkunasta. Näsilinna on yli sata vuotta vanha uusbarokkinen rakennus korkealla Näsinkukkulalla. Maisema järvelle on pysynyt samana, vain vuodenajat vaihtuvat ja puut kasvavat.
Rakennuttaja Peter von Nottbeckin (1858-1899) perhe ei ehtinyt koskaan asua alun perin Milavidaksi nimetyssä rakennuksessa. Sisällissodan aikana vuonna 1918 rakennuksessa käytiin ratkaisevia taisteluja. Tamperelaisille Näsilinna on merkinnyt tärkeää käynti-paikkaa: se toimi 90 vuoden ajan (1908-1998) Hämeen museona, Tampereen ensimmäisenä museona.
Kultaseppä, teollisuusneuvos Kustaa Hiekka (1855-1937) oli yksi Hämeen museon perustajista ja kuului museon johtokuntaan sen perustamisesta kuolemaansa saakka. Anna Alapuron kuvaama näkymä ikkunasta on nyt sijoitettu vuonna 1931 perustettuun Hiekan taidemuseoon, joka on ensimmäinen museoksi rakennettu rakennus Tampereella.
Rakennuksessa on myös asuntoja. Kustaa Hiekka ehti asua perustamassaan museo-rakennuksessa yhdeksän vuotta. Anna Alapuron teoksen näkymä on sijoitettu näyttelytilaan siten, että “ikkuna” on kohti pohjoista, kuten Midavidassa.
RAKKAUDESTA TAITEESEEN – Kuvataidetta mesenaattien kokoelmista
10.1.–28.2.2013
Kultakauden taidetta Emil Aaltosen museon, Hiekan taidemuseon, K.H.Renlundin museon sekä Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiön kokoelmista.
Magnus Enckellin maalaus Kultakausi (1904).
Magnus Enckell (1870-1925): Kultakausi, 1904. K.H.Renlundin museo, K.H.Renlundin kokoelma.
Rakkaudesta taiteeseen -näyttely esittelee Suomen taiteen kultakauden teoksia neljän suomalaisen taidemuseon kokoelmista. Näiden museoiden kokoelmat ovat syntyneet rakkaudesta taiteeseen. Taiteen mesenaatit Emil Aaltonen (1869-1949), Kustaa Hiekka (1855-1937), Teresia Lönnström (1895-1986) sekä Karl Herman Renlund (1850-1908) olivat keräilijöitä, joita puhutteli heidän oman aikansa taide. Heidän taidekokoelmansa kertovat kunkin mesenaatin luonteesta ja kiinnostuksen kohteista. He lahjoittivat taidekokoelmansa museoiksi, kaikkien saataville. Museot kantavat lahjoittajansa nimeä.
Näyttelyssä on esillä noin 50 teosta kaikkiaan lähes kahdeltakymmeneltä taiteilijalta, mm. Gunnar Berndtsonilta, Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Augusta Granbergilta, Helene Schjerfbeckiltä ja Hugo Simbergiltä.
Rakkaudesta taiteeseen -näyttelysarja on Emil Aaltosen museon, Hiekan taidemuseon, K.H.Renlundin museon ja Lönnströmin taidemuseon yhteistyön tulos. Näyttely kiertää Raumalla Lönnströmin taidemuseossa 8.9.-4.11.2012, Tampereella Emil Aaltosen museossa sekä Hiekan taidemuseossa 10.1.-28.2.2013 ja Kokkolassa K.H.Renlundin museossa 14.3.- 12.5.2013.
Näyttelyhankkeen yhtenä tavoitteena on parantaa museokokoelmien liikkuvuutta. Museot nähdään usein tiettyyn rakennukseen sidottuina. Museoiden kokoelmiin kuuluu kuitenkin kulttuuriaarteita, jotka ovat yhteistä kansallista kulttuuripääomaamme. Yhteinen, kokoelmia esittelevä kiertonäyttely parantaa taidekokoelmien saavutettavuutta suurelle yleisölle. Hanketta ovat tukeneet Museovirasto, Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto ja Svenska Kulturfonden.
SATA VUOTTA SITTEN – Kesäisiä valokuvia Hämeestä
13.9.2011 – 23.1.2013
Valokuvanäyttely on koottu kultaseppä Kustaa Hiekan ystävän ja hänen kultasepänliikkeensä palveluskuntaan kuuluneen Aatu Vasaman valokuvista, jotka on otettu 1900- luvun alkupuolella. Hiekan taidemuseo on saanut kuvat lahjoituksena kokoelmiinsa.
1900-luvun alkupuolella valokuvaus vähitellen arkipäiväistyi. Ikuistettaviksi kelpuutettiin elämän merkkihetkien ja erilaisten juhlatilanteiden lisäksi esimerkiksi arkiset retket ja vaihtelevat vapaa-ajan puuhat, kuten ystävien kesken jaetut kahvihetket. Etenkin ulkoilmakuvien määrä kasvoi mainittuna ajanjaksona merkittävästi. Muutosta selittävät etenkin nopeasti kehittynyt kameratekniikka ja laitteiston halpeneminen, jotka vapauttivat kuvauksen studio-olosuhteiden rajoitteista.
Tästä huolimatta omatoiminen valokuvaus oli yhä enimmäkseen yläluokan harrastus ja rahvas saattoi ikuistaa itsensä kuvaksi lähinnä joko studiossa tai kiertävän valokuvaajan toimesta. Vaikka valokuva-albumeihin kerättiin joissakin kodeissa otoksia jo vuosisadan alkupuolella, tapa yleistyi keskiluokan parissa vasta 1950-luvun paikkeilla.
Sata vuotta sitten -valokuvanäyttely
HIEKKA EGYPTISSÄ
26.9. – 20.12.2012
Näyttely esittelee Hiekan taidemuseon perustajan kultaseppä Kustaa Hiekan Egyptin-matkoiltaan tuomia matkamuistoja ja esineitä, muinaisegyptiläisistä amuleteista ja muumionkädestä aavikkoruusuun. Näytteillä on myös postikortteja ja valokuvia.
Kustaa Hiekka (1855-1937, nimenä Gustaf Lindell vuosina 1871-1919) oli intohimoinen matkailija, joka halusi tutustua moniin eri kulttuureihin. Hän teki elämänsä aikana yli neljäkymmentä ulkomaanmatkaa ja matkan maailman ympäri 1907-08. Matkaseurana Hiekalla oli tavallisesti joko ystäviä tai kollegoja kultasepänalalta.
Egyptissä Kustaa Hiekka kävi kolme kertaa. Ensimmäisen kerran hän vieraili maassa vuonna 1896. Seuraava kerta ajoittui syksyyn 1907, jolloin Hiekka poikkesi Egyptissä maailmanympärimatkallaan ystävänsä kihlakunnantuomari Evert Tähkäpään kanssa. Keväällä 1911 Kustaa Hiekka teki lähes kaksi kuukautta kestäneen matkan, jonka pääkohteena oli Egypti. Tällä kertaa Hiekan matkaseuralaisena oli hänen 24-vuotias kultaseppäoppilaansa Aatu Vasama, jolle tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatka.
Kustaa Hiekka kamelin selässä Egyptissä 1911 Kustaa Hiekka ja Aatu Vasama sfinksin edustalla Gizassa, Egyptissä 1911
Pirkanmaan 5. Triennaali: ELÄMÄNTAPA
17.6.–14.8.2012
Pirkanmaan Triennaali, kolmen vuoden välein järjestettävä pirkanmaalaisen nykytaiteen katselmus, esittelee alueen taiteilijoita uudesta näkökulmasta kesällä 2012. Pirkanmaan 5. Triennaalin näyttelyteema on Elämäntapa. Taiteilijat näyttelyyn on valinnut kuraattori, Helsingin Sanomien kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja.
Tampereella järjestettävän triennaalin taidetta on esillä TR1 Taidehallissa, Työväenmuseo Werstaalla sekä muualla Finlaysonin alueella, Taidekeskus Mältinrannassa, Galleria Saskiassa, Hiekan taidemuseossa ja Lenin-museossa. Triennaalin järjestävät Tampereen taidemuseo, Pirkanmaan taidetoimikunta ja Tampereen Taiteilijaseura ry.
Hiekan taidemuseossa on triennaalin ajan esillä Tuija Teiskan tekstiiliveistoksia, Marjo-Riitta Sasin pienikokoisia abstrakteja maalauksia ja museon ulkoportaissa Soile Jääskeläisen muotoon leikatulle alumiinilevylle tehty akryylimaalaus.
“Teiskan tekstiiliveistokset ovat runsaudessaan barokkisia ja olemukseltaan tarkoituksellisen häiritseviä. Teokset ovat museon perusripustuksen seassa kuin talon uudet asukkaat”, luonnehtii triennaalinäyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja.
ULLA POHJOLA: Kätkö
2.2. – 29.4.2012
Kuvataiteilija, tekstiilitaiteilija Ulla Pohjola (s. 1963 Juuka) valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1995, ja hänet valittiin 1996 Vuoden Nuoreksi Tekstiilitaiteilijaksi. Vuonna 2006 hänelle myönnettiin Pirkanmaan taidetoimikunnan Taidepalkinto. Pohjolan teoksia on muun muassa Wihurin rahaston, Saastamoisen säätiön ja Valtion taidekokoelmissa. Ulla Pohjolalle on myönnetty Valtion muotoilukunnan 5-vuotinen työskentelyapuraha vuodesta 2012 eteenpäin.
“Olen tarkkailija ja sivustakatsoja. Teen pienillä pistoilla kuvia ihmisestä ja elämän kierrosta. Työskentelytavassani ja aiheissa näkyy kaikki se, mitä ihminen kantaa mukanaan. Kuvat syntyvät alitajuisesti, ne tulevat kaukaa lapsuudesta tai hyvinkin läheltä tästä hetkestä. Teoksissani ihminen kätkeytyy harson tai hunnun taakse, perhoset suojautuvat värinsä avulla luonnon materiaalien keskelle. Kätköt, piilopaikat, peitteet, viitat ja suojat antavat mahdollisuuden omaan tilaan, tunteisiin sekä niiden kokemiseen.
Kirjonta tuo teoksiini hitaita sattumia, ajan antamaa ulottuvuutta ja kerroksellisuutta. Erilaisten materiaalien ja tekniikoiden, kuten öljyvärimaalauksen, värjäyksen ja huovutuksen, yhdistäminen kirjontaan kiinnostaa minua. Materiaalin merkitys, joskus myös tuoksu, on oleellinen, ja se voi toimia lähtökohtana uudelle teokselle. Käytän teoksissani muun muassa silkkiä, samettia, pellavaa, helmiä, kasveja, tervattua puuta, peilejä, peltiä, vanhoja rasioita ja erilaista löytämääni materiaalia.
Hiekan taidemuseon näyttelyssäni käyttämäni materiaalit, tekniikka, aiheet ja teosten sijainnit muodostavat löytöretken sekä vuoropuhelun museon kokoelman kanssa.”
ARMAS RAUNIO
21.4. – 28.8.2011
Armas Raunion syntymästä tuli 20.4.2011 kuluneeksi 100 vuotta. Raunio syntyi Helsingissä ja kuoli 1994 Pirkkalassa. Hän opiskeli mm. Tampereen Työväenopiston kuvataidepiirissä vuonna 1930 opettajanaan Reino Viirilä ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuodet 1934–1936. Ensimmäisen kerran hänen teoksiaan oli esillä Tampereen Taiteilijaseuran syysnäyttelyssä Tampereen kirjastotalossa 1935.
Armas Raunio teki ulkomaanmatkoja mm. Norjaan, Ranskaan, Jugoslaviaan ja Yhdysvaltoihin. Hän vaikutti pitkään Pirkkalassa, jonne hän muutti asumaan jo vuonna 1946. Raunio teki runsaasti tilausmuotokuvia vuosina 1953–1984, mutta erityisesti hänet tunnetaan maisemistaan ja omakuvistaan, joita on esillä Hiekan taidemuseon näyttelyssäkin.
Armas Raunion näyttely on Hiekan taidemuseon, Tampereen Taiteilijaseuran ja Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseon välisen yhteistyön seitsemäs näyttely. Sarjan näyttelyt esittelevät Tampereella vaikuttaneiden, jo edesmenneiden taiteilijoiden tuotantoa. Vuonna 2011 sekä Hiekan taidemuseo että Tampereen taidemuseo täyttävät molemmat 80 vuotta. Armas Raunion näyttely on yksi museoiden juhlavuoden tapahtumista.
HIEKAN HELMIÄ
2.2.2010 – 31.3.2011
Näyttelyssä esitellään kokoelmista nelisenkymmentä esinettä, myös museon yleisösuosikkeja, kuten Ilja Repinin maalaus Anna Andrejeva, Juho Rissasen akvarelli Rannalla istuva nainen sekä Kauko Salmen maalaus Hiukset. Lisäksi näyttelyyn on valittu esineitä ja teoksia, jotka eivät koskaan aiemmin ole olleet museossa esillä.
Näyttelyn kautta pääsee tutustumaan niin barokin kuvataiteeseen, diplomaattien toimintaan 1900-luvun alun Japanissa kuin suomalaisiin 1800- ja 1900-luvun taiteilijoihinkin. Näyttelyyn liittyen julkaistaan myös samanniminen runsaasti kuvitettu kirja Hiekan helmiä.
Kultaseppä ja teollisuusneuvos Kustaa Hiekan (1855-1937) perustama Hiekan taidemuseo on vanhin yksityinen taidemuseo Suomessa. Kustaa Hiekka aloitti taiteen keräämisen jo 25-vuotiaana, 130 vuotta sitten. Hän oli perustamassa Tampereen ensimmäistä museota, Hämeen museota, ja sitä kautta tutustui museomaailmaan. Hiekka vieraili museoissa myös ulkomaanmatkoillaan, joista ensimmäisen hän teki Pariisiin 23-vuotiaana. Maailman ympäri hän matkusti 1907-08.
Matkoillaan Kustaa Hiekka keräsi taiteen lisäksi mitä erilaisimpia esineitä. Vähitellen hänelle syntyi ajatus museon perustamisesta omille kokoelmilleen, ja tämä toteutui vuonna 1931. Hiekan taidemuseon runsaat kokoelmat koostuvat huonekalujen, jalometalliesineistön, rahojen, mitalien ja kansatieteellisen esineistön lisäksi kuvataiteesta 1600-luvulta nykyaikaan.
Pieter van Lint: Kuninkaitten kumarrus, 1631
Pieter van Lint: Kuninkaitten kumarrus, 1631, öljy.
HIEKAN TAIDEMUSEON MITALEITA
8.6.2010 – 31.3.2011
Kesäkuusta 2010 alkaen on esillä näyttely, jossa esitellään Hiekan taidemuseon mitalikokoelmien vanhimpia kotimaisia ja ulkomaisia mitaleita 1730-luvulta 1930-luvulle.
Emil Wikström: Suomen itsenäisyysjulistusmitali, 1923, pronssi.
Suomen sodasta (1808-09) 200 vuotta
27.1. – 31.12.2009
Hiekan taidemuseossa on esillä esineistöä ja taideteoksia, jotka liittyvät aikaan, jolloin Suomessa alkoi uusi historiallinen aikakausi Venäjän autonomisena osana vuonna 1809.
Näyttelyssä ovat esillä mm. Johan Knutsonin (1816 – 1899) pienet öljyvärimaalaukset kolmesta keskeisestä taistelupaikasta: Lapua (14.7.1808), Juutas (13.9.1808) ja Oravainen (14.9.1808). Knutsonin rauhallisten pelto- ja pensaikkomaisemien kuvaukset eivät tuo mieleen verisiä taistelukenttiä.
Nämä Suomen maisemat julkaistiin usean muunkin maisemateoksen ohella litografioina teoksessa Finland framstäldt i teckningar vuosina 1845 – 52. Teoksen tekstin kirjoitti Z. Topelius. 1800-luvun lopulla Albert Edelfelt tavoitti Runebergin klassisen idealismin Vänrikki Stoolin kuvauksissaan. Näyttelyssämme on mukana yksi Edelfeltin akvarelli Turun läänin rykmentin sotilaasta.
Esillä on myös esineistöä liittyen kenraali C. J. Adlercreutziin ja amiraali C. O. Cronstedtiin sekä ajan tyyli- ja kulttuurihistoriaan.
Johan Knutson: Lapua (öljyväri kartongille).
Hopiapää Lintellin kanssa reissussa
3.6.2009 – 20.12.2009
Kultaseppä Kustaa Hiekka (1855-1937) oli innokas matkailija ja eri kulttuureihin tutustuja. Hän matkusteli paljon, ja matkaseurana oli usein ystäviä ja kollegoja kultaseppäteollisuuden alalta. Keväällä vuonna 1911, Kustaa Hiekka teki lähes kaksi kuukautta kestäneen matkan, jonka pääkohteena oli Egypti. Matkaseuralaisena oli kultaseppäoppilas Aatu Vasama (1890-1944), joka oli ensimmäistä kertaa ulkomailla, toisin kuin itse Hiekka, joka oli tehnyt muutama vuosi aiemmin jo maailmanympärimatkankin.
Näyttelyn nimessä esiintyvä “Hopiapää” viittaa Kustaa Hiekan ammattiin, ja hän oli vaihtanut nimensä Hiekasta Lindelliksi vuonna 1871, jolloin nimien “ruotsinnos” oli tyypillistä. Hiekka otti alkuperäisen nimensä käyttöön takaisin vuonna 1919. Lintelli on “tamperelainen arkipäivän käännös” Lindellille.
Kustaa Hiekka ja Aatu Vasama lähtivät junalla Tampereelta aamuvarhaisella maaliskuussa 1911 kohti Pietaria ja sieltä edelleen Vilnan kautta Odessaan. Odessasta he menivät laivalla yli Mustanmeren Konstantinopoliin, jonka eksoottisia kohteita ja arkea matkakumppanukset ihmettelivät. Näyttely perustuu suurelta osin Aatu Vasaman kirjoittamaan matkapäiväkirjaan, jonka Hiekan taidemuseo sai lahjoituksena vuonna 2008 Katri ja Taru Vasamalta.
Konstantinopolista miehet matkasivat edelleen laivalla Aleksandriaan ja edelleen Kairoon. Pisin pysähdys oli Egyptissä ja Hiekka ja Vasama tekivät pitkiä ja vaiherikkaita retkiä milloin aaseilla ja milloin kameleilla tutustuen niin pyramideihin kuin muinaiseen kulttuuriin. Muistikirjan sivuilla toistuu ihmetys sekä väenpaljoudesta että tavoista ja matkaajat joutuvat toteamaan useammin kuin kerran, ettei moista tapahdu Tampereella tai Suomessa.
Kustaa Hiekka ja Aatu Vasama Egyptissä.
Hiekka ja Vasama tulivat Italian kautta Keski-Eurooppaan viipyen hetken mm. Saksan kylpylässä ja maisemia ihaillen. Toukokuun alkupuolella he saapuivat Tanskan kautta Suomeen.
Näyttely kuvaa erityisesti Aatu Vasaman matkapäiväkirjan välityksellä 1900-luvun alkupuolen “turistien” tuntemuksia ja elämyksiä niinkin pitkällä ja harvinaisella matkalla. Samalla näyttely toimii oman aikansa kuvauksena sekä kulttuurihistoriallisena kuvauksena. Näyttely koostuu matkakertomuksesta ja valokuvista sekä esineistä, joita matkalta on ostettu.
Akvarelleja ja piirustuksia omista kokoelmista
11.2.2009 – 20.5.2009
Näyttelyssä on esillä museon kokoelmien vanhimpia piirustuksia 1800-luvulta, mm. Akseli Gallen-Kallelalta ja Helene Schjerfbeckiltä. Mukana on myös akvarelleja mm. Alexander Laureukselta, Juho Rissaselta, Ilmari Aallolta sekä Tyko Salliselta.
Kustaa Hiekan joulu- ja uudenvuodenkortteja 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta
3.12.2008 – 1.2.2009
Teollisuusneuvos, kultaseppä Kustaa Hiekan korttikokoelmassa on uudenvuoden tervehdyksiä ja joulukortteja 1890-luvulta 1930-luvun puoliväliin. Hiekan saamissa korteissa ilmenee ajan yleinen käytäntö eli vanhimmat kortit ovat aina uudenvuoden kortteja ja painetut joulukortit ilmaantuvat vasta vähitellen.
Koristeleikatut, helmiäishohtoiselle kartongille painetut tervehdykset ja kohopainetut kukka- ja kasviaiheiset kortit ovat näyttelyn vanhimpia kortteja 1890-luvulta. 1900-luvun edetessä myös ns. klassiset jouluaiheet kuten enkelit, tontut ja joulupukit tekevät tuloaan kortteihin. Joskin tontut puuhailevat vanhemmissa korteissa ahkerasti esimerkiksi rommitynnyreiden kuljetuspuuhissa ja enkeli ajaa vuosituhannen alun tekniikan uutuuden, auton, siivittämänä.
Yritysten johtajien lähettämät, vanhemmat uudenvuoden kortit ovat samalla yritysten monipuolisia mainoksia ja samalla osa korteista on mielenkiintoisia kuvadokumentteja niin Tampereelta kuin muualtakin Suomesta.
Kunkin ajan yhteiskunnalliset olot, tyylikausien piirteet sekä yleinen kulttuurihistoria vaikutteineen tulee esille korteissa ja niiden aiheiden käsittelytavoissa. Esimerkiksi jugendin ornamentiikka ja sortokausien aiheuttamat kannanotot esittäytyvät mielenkiintoisesti näyttelyn korteissa.
Hyvän joulun toivotusten myötä ystävät ovat kirjoittaneet Hiekalle esimerkiksi “kadehtivansa hänen luonaan tarjottavia puuroja mandeleineen” tai kortissa lukee yksinkertaisesti “Hyvää ruokahalua”!
Kustaa Hiekan korttikokoelman kortit, joihin on painettu “Rauhallista Joulua” tai “Hauskaa Joulua”, ovat pääasiassa vasta 1930-luvulta. Vuodelta 1934 näyttelyssä on kaksi hyväntekeväisyyskorttia. Toinen on diplomaatti, tutkimusmatkailija G. J. Ramstedtin perheineen lähettämä kortti, jossa itämaan tietäjät ratsastavat tähteä seuraten. Kortti on painettu keuhkotaudista toipuvien kodittomien naisten työhoitolan aikaansaamisen hyväksi.
Marra Lampi
8.9. – 30.11.2008
Tamperelainen taiteilija Marra Lampi lahjoitti Hiekan taidemuseolle koko graafisen tuotantonsa vuonna 2004. Tällöin Lampin teoksista koottiin varhaiskauden tuotantoa kuvaava näyttely Hiekan taidemuseoon. Nyt esitellään lähinnä Lampin myöhempiä, 1990-luvun ja 2000-luvun teoksia.
Marra Lampi kiinnostui serigrafiasta tekniikkana jo 1970-luvun puolivälissä opiskellessaan Englannissa. Taideopinnot Lahdessa 1977-1980 vahvistivat päätöksen olla silkkipainaja. Lampille valo, väri sekä tila ovat merkinneet eniten koko hänen tuotantonsa ajan.
Lampin käyttämä ilmaisu vie katsojan vanhojen kulttuurien hienovireiseen maailmaan, jossa kohtaamme erilaisia filosofisia käsitteistöjä ja ornamentiikkaa, joista islamilaisia piirteitä Marra Lampi on pitänyt haastavina pitkään. Vanhemman taiteen visuaalisuus viehättää Lampia, jolle myös islamilaisen taiteen sufilaisuus ja siihen liittyvä mystiikka on kiinnostanut taiteilijaa jo kauan. Lampi toteaakin, että hän tulee koko ajan “vanhanaikaisemmaksi” ja kulkee koko ajan historiassa taaksepäin.
Marra Lampin teokset ovat usein kuin detaljeja jostain suuremmasta kokonaisuudesta. Taiteilija välittää teoksiensa erilaisia merkityksiä katsojalle ja variaatiot samasta aihepiiristä ovat tyypillisiä Lampin tuotannossa. Kun filosofinen käsite on selkiytynyt ja konkretisoitunut taiteilijan mielessä, se hakee oman tilansa ja värinsä intuition kautta. Teosten suurehko koko on tyypilistä Lampin tuotannossa, jotta värin merkitys pääsee esille.
Marra Lampin tuotantoon ovat aina vaikuttaneet filosofia, teologia, kirjallisuus sekä erityisesti luonnontieteet, joita hän opiskeli nuorempana. Lampi on myös kiinnostunut puutarhahistoriasta ja hän on tehnyt tilaustyönä Hämeen museon läheisyyteen Milavida ympäristötaideteoksen vuonna 1995. Teoksessa toistuu museorakennuksen seinien spiraaliornamentiikka ja labyrinttimaisuus. Marra Lampi on myös suunnitellut Hiekan taidemuseon julkisivun kasvialtaan uudistuksen 2006.
Marra Lampi on tehnyt yhteistyötä myös puolisonsa, runoilija Kari Aronpuron, kanssa. Vuonna 2006 heillä oli yhteisnäyttely Helsingissä ja esillä oli runokaappeja teemalla Valkoinen on valon varjo. Nyt esillä olevassa näyttelyssä on esillä Pietas-sarja vuodelta 2000 ja neljässä teoksessa on yhdistettynä Kari Aronpuron runot ja Marra Lampin serigrafiavedokset.
Anna Alapuro
8.5. – 31.8.2008
Tamperelainen taidegraafikko Anna Alapuro (s. 1953, Valkeala) lahjoitti Hiekan taidemuseolle vuonna 2005 suuren osan tuotantoaan, lähes parisataa grafiikanvedosta. Hiekan taidemuseon näyttelyyn on poimittu tästä lahjoituksesta sekä taiteilijan vanhempaa, mustavalkoista grafiikkaa että uudempaa, värillistä – muodostaen mielenkiintoisen otoksen Alapuron tuotannosta.
Alapuro kuvasi 1980-luvulla mustavalkoisissa grafiikanvedoksissaan lähinnä arkiympäristöstä tuttuja esineitä, kunnes vuosikymmenen lopulla hänen grafiikkaansa tuli mukaan väri ja samalla ilmaisu vaihtui selkeästi esittävästä kohti abstraktia.
Aluksi Alapuron värilliset vedokset olivat tekniikaltaan mustavalkoisten tapaan litografioita, mutta 1990-luvun alussa taiteilija siirtyi käyttämään carborundum-tekniikkaa, joka mahdollisti hänen ilmaisuunsa maalauksellisemman sävyn ja samalla häivytti grafiikalle tunnusomaista niukkaeleisyyttä. Näyttelyn uusimmissa teoksissa Alapuro on käyttänyt carborundumin ohella kuivaneulaa, kahdessa teoksessa lisäksi myös serigrafiaa.
Näyttelyn värillinen grafiikka on etupäässä carborundum-vedoksia 2000-luvulta, joukossa kuitenkin kaksi vanhempaa vedosta, jotka ovat värilitografioita. Mustavalkoiset vedokset ovat vuosilta 1979 – 86 ja toteutettu pääasiallisesti litografian eli kivipiirroksen keinoin. Kun Alapuron mustavalkoiset teokset viittaavat aihemaailmaltaan arkitodellisuuteen, pysytellen hienostuneesti etäällä taiteilijan henkilökohtaisista viesteistä, uudemmat vedokset kaikkine elämäniloisine väreineen ja muotoineen puolestaan lähestyvät katsojaa hieman eri tavalla, aktiivisemmin.
Anna Alapuron grafiikkaa voi kaiken kaikkiaan luonnehtia minimalistiseksi: teoksissa on pyritty keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja ilmaisu on pelkistettyä ja turhista rönsyistä karsittua. Tietynlaisesta askeettisuudestaan huolimatta teokset kätkevät sisäänsä erilaisia merkitystasoja – unohtamatta esteettisyyttä.
Grafiikan helmiä I
5.12.2007 – 24.4.2008
Grafiikan helmiä I aloittaa kronologisen näyttelysarjan museon omista kokoelmista poimitusta taidegrafiikasta. Sarjan ensimmäinen näyttely esittelee Hiekan taidemuseon grafiikkaa 1700-luvun alusta 1930-luvulle. Esillä on teoksia mm. alankomaalaiselta Johannes van den Aveelenilta, espanjalaiselta Francisco Goyalta, kotimaista grafiikkaa edustavat mm. Akseli Gallen-Kallelan, Hugo Simbergin ja Tyko Sallisen grafiikanvedokset.
Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies
2.10. – 29.11.2007
Kohtelemme Mikael Agricolaa kuin suurmiestä. Hän eli ajassaan myös arkisempaa turkulaismiehen elämää; söi, joi, opiskeli, työskenteli. Hänellä oli perhe ja työtovereita. Näyttely Sanojensa mittainen mies kertoo Mikael Olavinpoika Agricolan elämästä.
Sanojensa mittainen mies -näyttelyn johtavia teemoja ovat Agricolan ajan Turku ja sen arkipäivä sekä Agricolan eri elämänvaiheet Pernajan lapsuusajoista Viipurin kouluun, opiskelemaan Saksan Wittenbergiin ja lopulta piispan virkaan Turkuun. Näyttelyssä kerrotaan lisäksi näkökulmista, joista jälkipolvet ovat häntä tarkastelleet.
Sanojensa mittainen mies luo ajatusta myös Agricolan aikalaisista, niistä joita hän tunsi ja jotka olivat vaikuttajia hänen elämässään. Näyttelyyn on toteutettu piirroksia, ääntä ja tekstiä yhdistävä rakenne. Näyttelyn kuvitus on taiteilija Jaakko Karjulan luoma, ja näyttelyä elävöittävät myös äänimaisemat, joiden avulla Agricolan aika herää henkiin uudella tavalla. Näyttelyn tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.
2007 on Mikael Agricolan juhlavuosi: huhtikuun 9. päivänä tuli kuluneeksi 450 vuotta Agricolan kuolemasta. Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies -näyttely on Aboa Vetus & Ars Novan tuottama puheenvuoro Agricolan juhlavuoden teemaan Oma kieli, oma mieli. Näyttely on tehty yhteistyössä Pernajan Agricola-seuran kanssa.
Julkaisu: Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies. Johanna Lehto-Vahtera (toim.), 2007. Aboa Vetus & Ars Nova, Turku.
Mikael Agricola – sanojensa mittainen mies -näyttelyn tuloksena on julkaistu myös samanniminen kirjanen, joka on syntynyt innostuksesta Agricolaan. Kirjan myötä Aboa Vetus & Ars Nova -museon tuottama näyttelykertomus kuvataiteilija Jaakko Karjulan näyttelykuvituksen kanssa lähtee elämään museon ulkopuolelle. Tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Julkaisua on saatavana nyt myös Hiekan taidemuseossa.
Pääskysenpesälientä Kiinasta
12.6. – 31.10.2007
Hiekan taidemuseon perustaja, kultaseppä ja teollisuusneuvos Kustaa Hiekan (1855-1937) ja asessori, kihlakunnan tuomari Evert Tähkäpään (1868-1940) kauan uneksima matka maailman ympäri alkoi ajankohtana, jolloin Suomessa elettiin sortovuosien aikaa; sensuuri ja poliittiset toimenpiteet olivat kiristyneet. Myös Evert Tähkäpää joutui hankauksiin venäläisten viranomaisten kanssa, ja hänet vapautettiin liian isänmaallisena virastaan 1907. Näin Tähkäpäälle jäi aikaa lähteä Hiekan kanssa maailmanympärimatkalle.
Matkaan lähdettiin lokakuussa 1907, ja Suomeen ystävykset palasivat maaliskuussa 1908. Postikortteja, kirjeitä ja tavaralähetyksiä tuli jokaisesta merkittävästä paikasta kotiin ja ystäville. Kiinasta Kustaa Hiekka osti hopea- ja norsunluuesineitä sekä kiehtovia itämaisia pukuja, toisaalta myös tavallisia matkamuistoja, koristeellisia maljakoita, kahvikuppeja ja sisustusesineitä, joilla hän täytti kotinsa hyllyt ja kaapit. Tähkäpää hankki kiinalaista posliinia ja hopeaa, mutta myös pääskysenpesiä, joista hän lupasi keittää ystäville herkkulientä.
Näyttelyssä on tämän matkan tuliaisten lisäksi esillä sekä Tähkäpään että Hiekan muulloin hankkimia kiinalaisia esineitä, kuten norsunluinen shakkipeli, jonka Kustaa Hiekka hankki venäläiseltä makeistehtailija Schulawogilta kesäkuussa 1920.
Esillä on myös osia teeastiastosta, joka on peräisin Bromarvikin kartanosta. Astiasto kuuluu Ruotsin laivaston noin vuonna 1795 lahjoittamaan kiinalaiseen teeastiastoon, joka annettiin amiriaali Carl Olof Cronstedtille Ruotsinsalmen voiton (1790) kunniaksi. Myöhemmin astiasto on hajaantunut, ja niistä kaksi teekuppiparia on kulkeutunut Hiekan taidemuseon kokoelmiin.
Kiinalainen norsunluinen shakkinappula; Kustaa hiekka ystävineen itämaisissa asuissa kotinsa parvekkeella; kiinalainen hopeinen pokaali
Kuvat vasemmalta oikealle:
Norsunluinen pelinappula Hiekan hankkimasta kiinalaisesta shakkipelistä.
Kustaa Hiekka (Gustaf Lindell) ystävineen (Tähkäpää toinen oikealta) kotinsa parvekkeella itämaisissa asuissa v. 1908.
Evert Tähkäpään hankkima kiinalainen pokaali, hopeaa.
Kaarlo Enqvist-Atra
7.6.2007 – 30.8.2007
Kaarlo Juho (Karl Johan) Enqvist-Atra tunnetaan monipuolisena taiteilijana; hän oli sekä kuvataiteilija että kirjailija.
Enqvist-Atra syntyi 18.6.1879 Lempäälän Kuljun kylässä ja kuoli 22.7.1961 Helsingissä. Hän opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa, opettajinaan mm. Victor Westerholm ja Kaarlo Vuori, ja sittemmin myös ulkomailla, Pariisissa ja Italiassa. Hiekan taidemuseon perustaja kultaseppä Kustaa Hiekka oli yksi Enqvist-Atran taideopintojen tukijoista.
Lempäälän kirkon symbolististyyliset alttaritaulut olivat nuoren taiteilijan ensimmäinen suuri tilaustyö. Kaarlo Enqvist-Atra muistetaan yhä hyvin Lempäälän paikallishistoriassa, vaikka hän ei enää nykyään kuulukaan tunnetuimpiin nimiin taidehistorian eikä kirjallisuuden piirissä. 1900-luvun alkupuolella hän sen sijaan oli tunnustettu taiteilija ja saavutti mainetta etenkin näytelmäkirjallisuuden saralla. Hän ystävystyi useiden suomalaisten 1900-luvun alun kulttuurivaikuttajien kanssa ja maalasi heistä muotokuvia.
Hiekan taidemuseon näyttelyyn liittyy Lempäälä-seuran Kaarlo Enqvist-Atrasta julkaisema kirja, joka on samalla Meri Ruuskan taidehistorian pro gradu -tutkielma. Näyttelyssä on esillä mm. taiteilijan piirustuksia, maalauksia sekä kirjallisia teoksia.
Näyttely on Tampereen taidemuseon – Pirkanmaan aluetaidemuseon, Tampereen taiteilijaseura ry:n ja Hiekan taidemuseon yhteisnäyttely.
Kustaa Hiekan syntymästä 150 vuotta
12.10.2005 – 24.5.2007
Näyttely esittelee mm. valokuvin ja tekstein kultaseppä Kustaa Hiekan (1855 – 1937) elämää. Hiekka perusti Hiekan taidemuseon ja sitä hoitavan säätiön 1931. Hän eli aktiivista elämää: piti kultasepänliikettään, perusti Suomen Kultaseppä Oy:n ja pani alulle jalometalliteollisuuden Suomessa, matkusteli ympäri maailmaa ja keräsi taidetta, hopeaa ja kulttuurihistoriallista esineistöä.
Hiekka osallistui aktiivisesti Tampereen kunnalliselämään, oli mukana perustamassa mm. Tampereen Käsityökoulua ja Hämeen museota, teki lahjoituksia sekä kuului lukuisiin seuroihin ja yhdistyksiin. Paitsi että Hiekka oli liikemies, hän oli myös kiinnostunut maanviljelyksestä sekä innokas autoilija, hevosmies ja taiteen ja musiikin ystävä.
Kauko Salmi (1928 – 2005)
1.6.2005 – 1.6.2006
Hiekan taidemuseon pitkäaikaisen intendentin Kauko Salmen poismenon muistoksi olemme avanneet näyttelysalin, jossa esittelemme Salmen maalauksia ja piirustuksia. Näyttelyn maalaukset ovat 1950-luvulta ja uusimmat piirustukset vuodelta 2005. Taidemaalari Kauko Salmi oli Hiekan taidemuseon intendenttinä vuosina 1967-1994.
Kauko Salmi kuoli Tampereella 77-vuotiaana 26.4.2005. Hän syntyi Tampereella 31.3.1928.
Salmi toimi yli 50 vuotta vapaana kuvataiteilijana ja Hiekan taidemuseon intendenttinä 27 vuotta. Hän oli aktiivinen eri järjestöissä, mm. Tampereen Taiteilijaseuran johtokunnassa 1958-60, Tampereen srk:n kuvataidetoimikunnassa 1977-2001, Tampereen kuvataidelautakunnassa 1978-82, Wäinö Aaltosen seuran hallituksessa 1978-90, Tampereen Suomalainen Klubi ry:n johtokunnassa 1979-99 ja Tampere-Seura ry:n johtokunnassa 1982-89.
Taideopinnot Salmi aloitti 1947 Tampereen Työväenopistossa, ja hän opiskeli myös Pariisissa 1958 ja 1961 Académie de la Grande Chaumièressa. Taidekriitikko Olavi Veistäjä luonnehti Salmea 1973 taidemaalarina tunnevoimaiseksi romantikoksi ja ekspressionistiksi, jonka väreissä hehkuu toisaalta mystiikka mutta useimmiten kuitenkin herkistynyt lyyrisyys.
Salmen tekniikat olivat perinteinen öljyvärimaalaus, tempera, vesi- ja guassimaalaus ja piirustus. Hän piirsi aktiivisesti, maalauksissa näkyy piirroksellisuus ja viivan etsiminen. Hän oli myös kansainvälistä tunnustusta saanut exlibristaiteilija.
Salmi osallistui lukuisiin yhteisnäyttelyihin vuodesta 1948. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti 1951 ja viimeisen 2004. Salmi teki julkisia taideteoksia koulujen, kirjastojen, sairaaloiden ja liikelaitosten tiloihin. Hän suunnitteli monumentin Talvisodan hengelle Tammelantorille 1989 ja veistoksen Pispalan palaneen kirkon raunioille 1972.
Salmi järjesti Hiekan taidemuseossa näyttelyitä, täydensi kokoelmia sekä teki museota tunnetuksi myös kansainvälisesti. Vierailijat arvostivat Salmen luomaa museon intiimiä, kodinomaista ilmapiiriä. Salmi sai Suomen Leijonan ansioristin 1991, Suomen museoliiton ansiomitalin ja Tampereen kaupungin kultaisen ansiomitalin 1992. Kustaa Hiekan Säätiö kutsui hänet hallituksensa kunniajäseneksi 1994. Vuonna 1999 Salmi valittiin Tampereen Suomalaisen Klubin kunniajäseneksi.
Marra Lampi
28.10. – 19.12.2004
Tamperelainen kuvataiteilija Marra Lampi (s. 1948) on lahjoittanut Hiekan taidemuseolle koko graafisen tuotantonsa. Lahjoitus käsittää 122 vedosta vuosilta 1979-2004. Näyttelyssä oli esillä osa saadusta lahjoituksesta, teoksia vuosilta 1986-1999, ja siinä esiteltiin myös Lampin käyttämää serigrafia-painomenetelmää.
Marra Lampin lahjoituksen tausta-ajatuksena on halu jättää jälkipolville oma tuotanto yhtenäisenä kokonaisuutena. Ainutlaatuinen lahjoitus tarjoaa kiinnostavan tutkimusnäkökulman taiteilijan tuotantoon 25 vuoden ajalta.
Marra Lampi on opiskellut Bournville School of Art and Crafts -koulussa vuosina 1974-75, Lahden taidekoulussa 1977-80, ja vuonna 2001 hän suoritti kuvataiteilijan erikoistumisopinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa. Näyttelyitä hänellä on ollut vuodesta 1979 alkaen.
Lampi sanoo, että hänen ajatuksensa ovat aina olleet epämuodikkaita ja tuntee olleensa usein ulkopuolinen; hän ei ollut poliittinen taiteilija 1970-luvulla, ei velkaantunut 1980-luvulla eikä kiinnostunut informaatioteknologiasta 1990-luvulla. Vanhemmiten hän sanoo oppineensa tiettyä julkeutta, kaihtamatonta kauneuden puolustamista työssään. Hänen mukaansa kauneus on todellisuuden sivutuote.
1970-luvun lopulla Lampin teoksissa korostui kineettisyys, rakenteelliset järjestelmät, 1980-luvulla hän tutki sateenkaarta, valon ja värin kerrostumista. Sen ajan teoksissa vuorottelivat kylmät ja lämpimät värit. Tutkiessaan värien ominaislaatua Marra Lampi päätyi monokromiaan.
1990-luvulla hän alkoi tutkia ornamentteja ja kiinnostui ornamenttien sisältämistä loogisista järjestelmistä, geometristen osien suhteesta kokonaisuuteen. Lampin uusimmat teokset ovat seurausta hänen matkoiltaan Granadaan ja Iraniin. Islamin taide on ollut tärkeä perinne abstraktin taiteen tekijälle. Marra Lampi houkuttelee katsojan teostensa kiehtovaan geometristen ornamenttien maailmaan, jossa muoto ja väri ovat intensiivisesti läsnä.
Luettelo: Marra Lampi, 2003. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
Kauko Salmi: Exlibriksiä ja guasseja
9.6. – 29.8.2004
Kauko Salmi on syntynyt Tampereella vuonna 1928. Taideopinnot hän aloitti 1947 Tampereen Työväenopistossa, lisäksi hän opiskeli Tampereen Taiteilijaseuran piirustuskoulussa. Opintoja merkittävämpänä voidaan kuitenkin pitää Salmen kahta oleskelua Pariisissa 1958 ja 1961, jolloin hän opiskeli Académie de la Grande Chaumièressa ja tutustui eri museoiden taidekokoelmiin.
Hiekan taidemuseon intendenttinä 27 vuotta toiminut Kauko Salmi on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin vuodesta 1948 alkaen. Yksityisnäyttelyitä hän on pitänyt harvemmin, ensimmäisen hän piti vuonna 1951 Tampereella ja edellisen vuonna 1978.
Kauko Salmi tunnetaan romantikkona, maalarina, joka käyttää laajaa mielikuvitusmaailmaan perustuvaa aihepiiriä. Maalaukset ovat esittäviä, aiheena usein asetelmat, maisemat ja henkilöt. “Minulle taide on pyrkimystä kauneuteen. Teoksillani en halua osallistua siinä mielessä kuin sana tänä päivänä ymmärretään. Taideteos osallistuu omalla olemisellaan. Oikeastaan haluan vetää taiteen portit kiinni siten, että mikään ylimääräinen lisä ei pääse turruttamaan sisäistä sanomaa.”
Kauko Salmen tuotannon vähemmän tunnettua puolta edustavat herkät exlibrikset, joita hän on tehnyt vuodesta 1958. Ne ovat olleet hänelle “yöllisiä harrastuksia” muun tuotannon ohessa. Näyttelyssä on esillä noin 50 exlibristä; varhaisimmat exlibrikset ovat vuodelta 1958 ja uusin vuodelta 2004 sekä guasseja vuosilta 2002 – 2003.
Luettelo: Kauko Salmi – Exlibriksiä. Teksti: Liisa Rintala. 2004. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
Tiina Lammisen lyijykynäpiirustuksia – Kustaa Hiekka ja antiikki
13.8. – 19.10.2003
“Näyttelyssä on esillä 64 piirustusta, jotka olen piirtänyt Hiekan taidemuseossa. Aloitin piirtämisen vuosi sitten ilman mitään erityisempää tarkoitusta. Piirsin piirtämisen ilosta. Syttynyt ajatus näyttelystä pakotti jäsentämään työtä ja antiikki teemana auttoi minua ymmärtämään Kustaa Hiekan runsasta kokoelmaa. Näyttelystä julkaistussa luettelossa kiertyy piirretyn tarinan moniulotteisuus. Kirjoitettuna näyttäytyy Kustaa Hiekan hankkiman esineen historia, kuten myös antiikin tutkijan kirjoittama pienoisessee niistä myyteistä, joita piirroksetkin osaltaan edustavat. Piirtäminen on tuottanut minulle mielihyvää. Toivon teosten kertovan katsojalle myös taiteen erityislaadusta, taiteilijan luottamuksesta käden taitoonsa, käsityön perinnöstä.” – Tiina Lamminen
Luettelo: Tiina Lamminen. Kustaa Hiekka ja antiikki – Piirroksia Kustaa Hiekan Säätiön kokoelman esineistä. Johdanto ja esinetiedot: Liisa Rintala. Pienoisesseet: Ville Vuolanto. 2003. Hinta 5 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
1.1. – 17.5.2002
Martta Terävän valokuvia Kustaa Hiekasta
18.10. – 20.12.2001 Marko Lampisuo, Henrietta Lehtonen, Annu Salminen ja Jyrki Siukonen
Hiekan taidemuseo 70-vuotta ja Tampereen Taiteilijaseura 80-vuotta. Merkkivuosien kunniaksi Hiekan taidemuseossa esittäytyy museon perusnäyttelyn lisäksi neljä Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä.
27.5. – 30.9.2001
Allan Salo
Allan Salon maalauksia ja piirustuksia.
Luettelo: Allan Salo. Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Tampereen Taiteilijaseura ry. Julkaisu 4. Teksti Marjatta Saari. 2001. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
16.5. – 31.12. 2000
Puusta paperikonservaattorin pöydälle ja Japanilaisia vesiväripuupiirroksia
6.10. – 19.12. 1999
Martta Helminen
Martta Helmisen maalauksia ja piirustuksia.
Luettelo: Martta Helminen. Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Tampereen Taiteilijaseura ry. Julkaisu 3. Teksti Anna Eskola ja Anne Paldanius. 1999. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
6.1. – 26.9. 1999
Grafiikkaa säätiön omista kokoelmista
Mm. Matti Petäjän, Aarne Ahon ja Aukusti Tuhkan grafiikan vedoksia, pääasiassa 1950-luvulta.
7.10. – 20.12. 1998
Erkki Kulovesi
Erkki Kuloveden maalauksia.
Luettelo: Erkki Kulovesi. Tampereen taidemuseo. Julkaisu 82. Toimitus: Matti Kulovesi. 1998. Hinta 8 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
3.6. – 1.10. 1998
Villa Hiekka
Kustaa Hiekalle suunniteltujen rakennusten piirustuksia vuosilta 1912 – 1916. Rakennuksia suunniteltiin sekä Pirkankatu 6:een, Mariankatu 40:een ja Helsingissä Kulosaareen. Piirustuksia ovat suunnitelleet arkkitehdit Oiva Viljanen ja Elias Paalanen.
5.10. – 21.12. 1997
Tauno Hämeranta
Tauno Hämerannan maalauksia. Luettelo: Tauno Hämeranta. Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Tampereen Taiteilijaseura ry. Julkaisu 2. Teksti: Anne Paldanius. 1997. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
11.6. – 27.9. 1997
Asfalttikukkia
Pirkanmaan aluetaidemuseon kiertävä näyttely.
4.4. – 1.6. 1997
Gabriel Engberg
Gabriel Engbergin maalauksia.
Luettelo: Gabriel Engberg. Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo, Tampereen Taiteilijaseura ry. Julkaisu 1. Teksti: Anne Paldanius. 1997. Hinta 4 €. Tilaus museon sähköpostiosoitteesta.
16.6. – 31.7. 1996
Muistoja Niemenlautasta – Hugo Simbergin valokuvia
Hiekan taidemuseo
Pirkankatu 6, 33210 Tampere, puh. 050 523 7251, 045 263 0028