Näyttely­arkisto

Mauno Kivioja
kuvanveistäjä, taidemaalari, graafikko

25.4.2023 – 30.3.2024

Näyttely on retrospektiivinen katsaus nokialaisen taiteilijan Mauno Kiviojan (1941–2018) laaja-alaiseen tuotantoon. Esillä olevat teokset – veistokset, maalaukset, grafiikka ja mitalitaide – ajoittuvat vuosiin 1970–2006.

Mauno Kiviojaan helposti liitettäviä attribuutteja ovat monipuolisuus ja tekniseen taitoon liittyvä herkkyys. Veistotaiteessa Kiviojan monipuolisuus tulee esille jo materiaaleissa. Hän on työstänyt niin graniittia, puuta, pronssia kuin myös keramiikkaa ja terästä. Useista tekijöistä poiketen hän itse toteutti teoksensa alusta loppuun, usein pronssivalua myöten.

Mauno Kivioja valmistui Taideakatemian koulusta taidemaalariksi ja graafikoksi vuonna 1968. Ajan myötä kolmiulotteinen muoto alkoi kiinnostaa häntä aiempaa enemmän. Hänestä tulikin ennen muuta veistäjä. Kivioja on lunastanut paikkansa Suomen terävimpään kärkeen kuuluvana mitalin muotoilijana. Suomessa vuosittain järjestettävän Suomen Mitalitaiteen Killan vuosimitalikilpailun hän on voittanut kaksi kertaa. Kivioja on saavuttanut arvostusta myös monumentalistina. Hän on toteuttanut yli kaksikymmentä julkista teosta Suomessa. Tunnetuin näistä on ruostumattomasta teräksestä valmistettu 13,5 metriä korkea Prisma-veistos, joka sijaitsee Tampereen teknillisen yliopiston edustalla.

Mauno Kivioja on ollut piirustuksen opettajana Tampereen teknisessä korkeakoulussa arkkitehtiosastolla ja toiminut asiantuntijana niin valtion kuin kuntienkin taidehankinnoissa. Hän on osallistunut myös kansainvälisiin kuvanveistosymposiumeihin ja edustanut suomalaista taidetta ulkomailla mm. Fidemin (Féderation Internationale de la Médaille d´art) näyttelyissä useaan kertaan sekä pitänyt kymmeniä yksityis- ja yhteisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla. Mauno Kiviojan teoksia on useiden taidemuseoiden sekä kaupunkien, kuntien ja säätiöiden kokoelmissa.

Figuratiiviset työt, niin mitalit kuin näyttelyn pronssireliefitkin, kertovat myös taiteilijan herkkyydestä ja oivaltavasta kiinnostuksesta kuvattavaan. Tulokset ovat lämminhenkisiä ja ehjiä kokonaisuuksia, jotka antavat katsojan mielikuvitukselle tilaa.

Kuten aina, pieni näyttely antaa vain viitteitä taiteilijasta. Kiviojan tuotanto on laaja: mitaleista monumentteihin, keramiikasta koruihin, piirroksista suuriin seinämaalauksiin.

ROHKEASTI REISSUUN – Hiekan taidemuseo 90 vuotta

4.11.2021–28.4.2022

Rohkeasti reissuun -näyttely juhlistaa kahta Tampereen 90 vuotta täyttävää museota Hiekan taidemuseota ja Tampereen taidemuseota, jotka molemmat avattiin marraskuussa 1931. Kustaa Hiekka lahjoitti nimeään kantavalle museolle sen kokoelmat ja arkkitehti Oiva Viljasen suunnitteleman rakennuksen, joka valmistui 1928, Tampereen ensimmäisenä museokäyttöön suunniteltuna rakennuksena. Hiekan taidemuseo on nykyään Suomen vanhin yhä toiminnassa oleva yksityinen taidemuseo.

Tampereen Taideyhdistys ry perusti 1931 Tampereen taidemuseon, joka siirtyi Taideyhdistykseltä Tampereen kaupungin omistukseen 1985. Kaupungin taidemuseo on toiminut koko olemassaolonsa ajan C. L. Engelin suunnittelemassa, 1838 valmistuneessa viljamakasiinirakennuksessa Amurin kaupunginosassa, muutaman sadan metrin päässä Hiekan taidemuseosta.

90-vuotisjuhlanäyttely on järjestetty yhdessä Tampereen taidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseuran kanssa. Näyttely on koottu on Tampereen Taiteilijaseuraan kuuluneiden taiteilijoiden matkoihin liittyvistä teoksista 1900-luvun alkupuoliskolta. Kautta aikojen kuvataiteilijat ovat hakeneet oppia ja inspiraatiota ulkomailta ja rikastuttaneet siten oman maansa taide-elämää. Suomalaisille taiteilijoille ulkomaille suuntautuneet matkat merkitsivät vapautumista Suomen pienistä taidepiireistä, jolloin heidän elämänkäsityksensä ja taidenäkemyksensä avartuivat.

Taidemaalari Gabriel Engberg oli 1900-luvun alussa yksi ensimmäisistä pirkanmaalaisista taiteilijoista, jotka lähtivät ulkomaille oppimaan uutta. Hänen jälkeensä usea alueella toimiva taiteilija kävi apurahan turvin hakemassa uralleen suuntaa eurooppalaisista taidekeskuksista. Uusiin taidesuuntauksiin tutustuminen näkyi heidän teoksissaan entistä rohkeampana värinkäyttönä sekä vapautuneisuutena maalaustavassa ja aiheen valinnassa.

Minne sitten matkattiin oppia ja inspiraatiota hakemaan? Pariisi oli ehdoton suosikki, mutta 1900-luvun alussa taiteilijoita alkoi kiehtoa myös Italia ja sen ainutlaatuiset maisemat, antiikin monumentit ja renessanssin taide, joita oli nähtävissä Venetsiassa, Firenzessä ja Roomassa. Italiaan ei menty niinkään opiskelemaan, vaan inspiroitumaan maan ainutlaatuisista maisemista ja ihmeellisestä valosta; Pariisi sen sijaan oli opiskelua varten. Huippukausi pirkanmaalaisten taiteilijoiden Italian-matkailussa koitti 1900-luvun alussa, jolloin Firenzessä asuivat ja opiskelivat muun muassa Gabriel Engberg ja Emil Danielsson.

Taidekoulutuksen kannalta Ranskan valtion taideakatemia École des Beaux-Arts oli vain harvojen ulottuvilla. Suurimmalle osalle ainoa mahdollisuus taidekoulutukseen olivat yksityiset akatemiat, joista suomalaisten suosikkeja 1900-luvun taiteessa olivat Académie Colarossi, Académie Julian ja Académie de la Grande Chaumière. Pirkanmaalaisista niissä opiskelivat muun muassa Lennu Juvela, Hilja Tolvanen ja Aili Elfsbacka.

Académie Moderne, jossa opetti muun muassa kubismin mestari Fernand Léger, muotoutui suomalaisille erityisen tärkeäksi opinahjoksi, sillä usea taiteilija oppi siellä lujan, rakenteellisen sommittelun ja pelkistämisen periaatteet. Tamperelaisista siellä opiskelivat Martta Helminen 1910-luvulla, Allan Salo 1920-luvulla ja Tauno Hämeranta 1950-luvun alussa. Hämerannan maalauksiin ranskalaisella koulutuksella oli käänteentekevä vaikutus.

Académie André Lhote puolestaan tutustutti tamperelaisia kuvataiteilijoita rakenteelliseen modernismiin 1940-luvun lopulta alkaen. Koulu tunnettiin modernistisista opetusmetodeistaan, joita pidettiin merkittävänä kubisoivan muotokäsityksen leviämisen kannalta kaikkialle Eurooppaan ja sen ulkopuolellekin. 1920-luvun puolivälistä lähtien siellä kävi oppia hakemassa lähes neljäkymmentä suomalaista kuvataiteilijaa. Tamperelaisista siellä opiskelivat Matti Petäjä, Erkki Kulovesi ja Anna Järvinen.

Opintomatkojen rahoitukseen tarvittiin apua. Suomen Taideyhdistyksen dukaattipalkinnot ja apurahat olivat jo 1800-luvun puolivälistä alkaen auttaneet taiteilijoita pääsemään ulkomaisten opintojen pariin. Alfred Kordelinin säätiö jakoi ensimmäiset apurahat huhtikuussa 1920 ja niillä on ollut suuri merkitys kansainvälisten virtausten välittämisessä Suomeen.

Tamperelaisten taiteilijoiden kannalta Tampereen kaupunki oli ratkaiseva tekijä, sillä se alkoi vuodesta 1948 lähtien myöntää ulkomaanmatka-apurahoja omille ammattikuvataiteilijoilleen. Näiden apurahojen turvin matkaan pääsivät muun muassa Toimi Laaksonen, Armas Raunio, Matti Petäjä, Aili Elfsbacka ja Tauno Hämeranta. Myös Tampereen Taiteilijaseuran naisjaosto (nykyisin Tampereen Saskiat ry.) alkoi jakaa matka-apurahoja seuran taiteilijoille vuodesta 1955 alkaen.

Hiekan taidemuseo, Tampereen taidemuseo ja Tampereen Taiteilijaseura aloittivat vuonna 1997 näyttely-yhteistyön, jonka puitteissa yleisölle on tähän mennessä esitelty yhdeksän Tampereen Taiteilijaseuran jäsentä: Gabriel Engberg (1872–1953), Tauno Hämeranta (1910–1987), Erkki Kulovesi (1895–1971), Martta Helminen (1890–1983), Allan Salo (1901–1978), Kaarlo Enqvist-Atra (1879–1961), Armas Raunio (1911–1994), Kaarlo Vuori (1863–1914) ja Sisko Petäjä (1917–1980).

KAKSOIS­KOTKA – Esineistöä tsaariajalta

12.3.2020–9.9.2021

Näyttelyssä on mukana esineistöä Pyynikinlinnasta, yksityiskokoelmista ja Hiekan taidemuseon omista kokoelmista. Esillä on monipuolisesti hopeaa, posliinia, huonekaluja, valokuvia ja maalauksia. Osa esineistöstä ei ole ollut koskaan aikaisemmin esillä.

Pyynikinlinnan kokoelmista näyttelyssä on Venäjän keisareista kuusi maalausta, jotka ovat olleet harvoin esillä. Yleisöllä on myös ensimmäistä kertaa mahdollisuus nähdä osa Kustaa Hiekan hankkimasta kahdesta grafiikansalkusta, jotka sisältävät sata litografiavedosta Tretjakovin gallerian maalauksista. Tretjakovin gallerian Viktor Vasnetsovin suunnittelema kansallisromanttinen julkisivu valmistui Moskovassa 1904 ja albumit painettiin samoihin aikoihin.

Viktor Vasnetsov oli venäläisen kansallisromantiikan suuntauksen avainhenkilö. Niin ikään ensimmäisen kerran esillä on kaksi Nikolai I:n lempityttären suuriruhtinatar Aleksandran myötäjäislahjaksi saamaa illallislautasta. Ne kuuluivat kalustoon, jonka Keisarillinen posliinitehdas valmisti vuonna 1844. Näytteillä on myös kansalle jaettuja keisarillisia muistomukeja, joita tehtiin mm. kruunajaisten ja häiden kunniaksi. Näyttely sisältää myös kaksi Nikolai II:n kruunajaisiin liittyvää illallismenua, jotka molemmat ovat Viktor Vasnetsovin suunnittelemia.

Vanhan hopean kertomaa

3.10.2019–9.2.2020

Hopeita Hiekan taidemuseon ja Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista
Näyttelyssä Vanhan hopean kertomaa esitellään kotimaisten ja ulkomaisten hopeaseppien tuotantoa 1600-luvulta aina 1900-luvulle saakka. Esillä on myös taidetta ja muuta esineistöä. Näyttelyn esineet ovat Vaasan kaupungin museoiden ja Hiekan taidemuseon kokoelmista. Näyttely on tehty yhdessä Vaasan kaupungin museoiden kanssa, ja se on aiemmin ollut esillä Vaasassa, Tikanojan taidekodissa.

Vaasan kaupungin museoiden kokoelmista näyttelyyn tulleista esineistä suurin osa on vaasalaisen lääkärin Karl Hedmanin (1864–1931) kokoelmasta, jossa on vaasalaisia, suomalaisia ja eurooppalaisia hopeaesineitä. Hedman osti hopeaesineitä suoraan kultasepiltä, esineiden omistajilta tai paikallisten välittäjien kautta.

Monet eurooppalaiset esineet päätyivät kokoelmaan helsinkiläisen antiikkikauppiaan välityksellä ensimmäisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Muutamia esineitä on myös Pohjanmaan museon sekä vaasalaissyntyisen insinöörin Ingvald Souranderin (1874–1961) kokoelmista. Souranderin kokoelmaan kuuluu Suomen 1700- ja 1800-lukujen hopeaa sekä Pietarissa toimineiden suomalaismestareiden töitä.

Tamperelaisen kultasepän Kustaa Hiekan (1855–1937) hopeakokoelmasta näyttelyssä nähdään muun muassa venäläistä, saksalaista ja suomalaista hopeaa 1600–1900-luvuilta. Hiekka matkusteli paljon ja toi ulkomaanmatkoiltaan mitä moninaisempia esineitä, myös hopeaa. Osa näyttelyssä olevista Hiekan taidemuseon esineistä on peräisin kihlakunnan tuomari Evert Tähkäpään testamenttilahjoituksesta 1942, kuten esimerkiksi saksalaisen renessanssitaiteilijan Albrecht Dürerin vuonna 1526 piirtämän mallin mukaan Saksassa tehty kaksoispokaali.

Taidemaalari Sigrid Aminoff (1904–1994)

28.3.–1.9.2019

Näyttelyssä on esillä ruotsalaissyntyisen taidemaalarin Sigrid Aminoffin (1904–1994) maalauksia ja piirroksia. Teokset kertovat taiteilijan realistisesta tavasta katsoa maailmaa. Hän kuvaa läheisiään, havaitsemaansa maisemaa ja asetelmissaan työhuoneen valikoitua esineistöä. Näyttelytilan vitriineissä on esillä otteita taiteilijan tuotannon monipuolisuudesta. Lisäksi museon perusnäyttelyn yhteyteen on liitetty yksittäisiä tietosisältöjä.

Sigrid Aminoff asui Suomessa 1933–1952, ensin Ruovedellä Pekkalan kartanossa ja sitten Somerolla Viikin talossa. Taiteilijan tytär Antonia Hackman asettui perheineen Pekkalan kartanoon 1960-luvun lopulla. Näin Sigridillä oli luonnollinen yhteys Suomeen koko elämänsä ajan, ja hänet on myös haudattu Ruovedelle.

Sigrid Aminoff opiskeli taidemaalariksi Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa. Jo opiskeluaikanaan hän teki pitkiä matkoja Afrikkaan, Italiaan ja Ranskaan. Aminoff on luonnehtinut taiteellista ilmaisuaan näin: realistisia, joskus naivistisia aiheita impressionistisella tekniikalla. Hän maalasi aiheita, joita näki ympärillään – maalaukset ovat maisemia, asetelmia ja muotokuvia. Romanttisesta näkemyksestä kertoo jo lapsena luotu, kuviteltu ja kuvitettu ritarimaailma. Syvää kiintymystä osoittavat, idylliset maalaukset perheestä ja ystävistä taiteilija teki kesäpaikassaan Skånessa ja tyttärensä Antonia Hackmanin luona Ruovedellä.

Aminoffilla oli hyvä taidemaalarin ammattitaito ja väri-ilmaisun ymmärrys. Hän etsi maisemasta paikallisvärejä, tunnisti valon vaikutuksen havaintoon ja kokeili pointillistista ja informalistista maalaustapaa. Taiteilijan väripaletti hioutui harmoniseksi, maalauksessa väri jäsentyy harmaan sävystä valkoiseksi, valoon tai puhtaaseen väriin.

Sigrid Aminoff piti aktiivisesti yksityisnäyttelyjä ja osallistui ryhmänäyttelyihin. Esimerkki hänen sovelletun taiteen tuotannostaan ovat varhaiset, sakraalitilaan valmistuneet monumentaalimaalaukset. Aminoffin maalauksia on ollut edellisen kerran esillä Nelimarkka-museossa, Alajärvellä 2016.

Lisää Sigrid Aminoffista: > Tiina Lammisen tutkimus

ÄÄRELLÄ-valokuvanäyttely

10.1.–3.2. 2019

KATSOS-kollektiivin Äärellä-valokuvanäyttely tarjoaa yksitoista näkökulmaa olennaisiin ihmisyyden kokemuksiin. Teossarjat kuvaavat erilaisia suhteita ja yhteyksiä, joita ihmiset solmivat maailmaan ja toisiinsa. Äärellä kutsuu pysähtymään ja pohtimaan niitä moninaisia tapoja, joilla teemme maailmaa merkitykselliseksi.

Teossarjat ammentavat ihmisen pyrkimyksestä luoda suhde ympäristöönsä, oli kyse sitten lumoavasta metsäyhteydestä, kadotetusta luontosuhteesta urbaanissa kaupunkiympäristössä tai läsnäolon harjoituksista nykyhetkessä. Sarjoissa tutkitaan nuoren naisen ja hevosen välistä yhteyttä sekä miehen suhdetta rakkaaseen polkupyöräänsä.

Pääosassa ovat myös kadotetut rakennukset, joista valot on sammutettu jo vuosia sitten, mutta joissa mennyt elämä on edelleen läsnä. Sarjat käsittelevät ihmiselämän merkityksettömyyttä, vaikeita valintoja ja haastavia tunnetiloja. Näyttelyn teokset yhdessä tuovat katsojan ihmiselämän olevaisuuden äärelle.

KATSOS-kollektiiviin kuuluvat Joel Eklöv, Kristiina Hakala, Satu Hakala, Ismo Halivaara, Laura Järvenpää, Annukka Larsen, Markku Lilja, Saara Salmivaara, Anne Tamminen, Jaana Tyrmi ja Niina Uusitalo. Näyttely on osa Lapin yliopiston ja Tampereen kesäyliopiston valokuvataiteen opintoja.

CATHERINE VAL

26.4.–20.12.2018

Ranskalaisen Catherine Valin (s. 1924) näyttely avautuu Hiekan taidemuseossa 26.4.2018. Näyttely liittyy lahjoitukseen, jonka Catherine Val on tehnyt museolle. Tästä lahjoituksesta museossa on järjestetty jo kaksi näyttelyä: Pierre Descargues: “Yves Klein ja 160 g kultaa” vuonna 2016 sekä “Etienne Descargues: Maisemia – Paysages” vuonna 2013. Nyt avautuvassa Catherine Valin näyttelyssä on esillä hänen veistoksiaan ja maalauksiaan 1970-luvulta 2000-luvulle.

Catherine Val on todellinen monitaituri: taidemaalari, taidegraafikko, kuvanveistäjä, kirjailija, runoilija, tietokirjailija ja toimittaja. Kuvataiteilijana hän signeerasi teoksensa nimellä “Catherine Val”, “Cath. Val” tai pelkästään nimikirjaimilla “C.V.”. Hän on kirjoittanut Catherine Valognen nimellä viitisentoista kirjaa, joista kuusi on runokirjoja, lisäksi tuhansia artikkeleita ja myös kirjoja teatterista ja historiasta. Catherine Val on työskennellyt pitkään sanojen ja kirjainten kanssa, häntä kiinnostavat niiden muoto ja merkitys. Eräät näistä sanoista ovat hänelle erityisen merkittäviä: Amour (Rakkaus), Amitié (Ystävyys), Être (Olla), Liberté (Vapaus), Paix (Rauha) ja Vie (Elämä). Val käyttää näitä sanoja yhä uudelleen ja eri tekniikoilla: veistettynä puuhun, valettuna alumiiniin, hartsiin, pâte-de-verreen, pronssiin tai messinkiin, hän maalaa niitä tussilla ja tekee grafiikkaa. Sanat ovat ranskaksi, englanniksi, japaniksi, latinaksi ja myös suomeksi: Kukka, Lintu ja Tie.

Catherine Valilla on ollut näyttelyitä pääasiassa Ranskan ulkopuolella. Hän on osallistunut vuodesta 1974 alkaen lukuisiin grafiikan biennaaleihin ja triennaaleihin, muun muassa Krakovan ja Ljubljanan grafiikan biennaaleen ja Berliinin biennaleen, sekä ryhmänäyttelyihin, kuten International Impact Art Festivaliin Kiotossa ja Soulissa. Yksityisnäyttelyitä hänellä on ollut 14, joista viisi Ranskan ulkopuolella.

MARRA LAMPI: Creation Myth

23.9.–18.10.2018

Kuvataiteilija Marra Lampi täyttää 70 vuotta, minkä kunniaksi Tampereella Galleria Saskiassa järjestetään Lampin retrospektiivinen juhlanäyttely 21.9.–10.10.2018. Näyttelyyn liittyen Hiekan taidemuseossa on 23.9.–18.10. esillä Lampin animaatio Creation Myth (Luomiskertomus) vuodelta 2006.

Lappajärvellä 1948 syntynyt Marra Lampi on opiskellut Lahden taideinstituutissa vuosina 1977–80 sekä Bourneville School of Arts and Craftsissa Isossa-Britanniassa vuosina 1974–75. Hän on osallistunut ensimmäistä kertaa näyttelyyn vuonna 1979. Lampi on taidegraafikko, -maalari ja ympäristötaiteilija. Hänen julkisia teoksiaan Tampereella ovat Syvä sateenkaari (1985) Olkahisten koululla sekä ympäristöteokset Aurinkopelto (1993) ja Milavida (1994). Marra Lampin teoksia on monissa kokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla.

Teos Creation Myth on islamilaisen taiteen perinteeseen, pyhän geometrian käsitteeseen, viittaava alkukertomus: alussa on piste, joka kasvaa janaksi, joka kääntyy ympyräksi. Ympyrän kertautumisesta ja kuusikulmion geometriasta puhkeaa maailman koko monimuotoisuus.

Teoksen alkuperäinen nimi: Creation Myth
Asiasanat: animaatio, taide, luovuus, mytologia, geometria
Tyyppi: nauhateos
Maa: Suomi
Kuvasuhde: 4:3
Kesto: 00:13:47
Kieli: ei dialogia
Ääniformaatti: stereo
Valmistumisvuosi: 2006
Työryhmä: Raoul Björkenheim (säveltäjä), Marra Lampi (ohjaaja), Pirjetta Brander (leikkaaja), Silja Maaria Aronpuro (kuvaaja), Marra Lampi (tekijä)

SISKO PETÄJÄ

30.11.2017–28.3.2018

Kuvanveistäjä Sisko Petäjän (1917-1980) näyttely
Tampereella vaikuttaneen kuvanveistäjän Sisko Elina Petäjän (os. Himberg, s. 3.3.1917 Salo, k. 1.6.1980 Tampere) syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Petäjän teoksista koottu näyttely osuukin hyvin myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen.

Petäjä aloitti taideopintonsa Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 15-vuotiaana vuonna 1932 ja jatkoi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa 1936. Pariisin Académie de la Grande Chaumièressa hän opiskeli kolmeen otteeseen vuosina 1949, 1952 ja 1960.

Sisko Petäjän debyytti oli Turussa vuonna 1934. Myöhemmin hän osallistui lähinnä ryhmänäyttelyihin ja hänen teoksiaan oli esillä myös Tampereen Taiteilijaseuran näyttelyssä Norrköpingissä 1948 ja Kiovassa 1961. Petäjä toimi Tampereella taideopettajana vuosina 1948–1972. Hänen puolisonsa oli taidemaalari ja -graafikko Matti Petäjä, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1934.

Sisko Petäjä oli erikoistunut nimenomaan pronssiveistoksiin, joita hän teki paljon myös tilaustyönä. 60-vuotishaastattelussaan Petäjä kertoi, ettei monumenttitaide koskaan kiehtonut häntä, vaan hän teki aina mieluummin pienimuotoisia töitä. Lapsiaiheet olivat hänelle kaikkein mieluisimpia, mikä näkyy Hiekan taidemuseon näyttelyssäkin. Ilmeikkäiden ja herkkien lapsikuvien ohella hän teki paljon ihan toisentyyppisiä töitä, kuten hautakorkokuvia, niin pronssisia vainajan muotokuvareliefejä kuin symbolisia aiheita.

Tampereen kaupungille hän toteutti muun muassa Leikkivät kalat -veistoksen, joka on edelleen Nekalan päiväkodin pihassa. Petäjän käsialaa on myös Kalevan lukion seinään muurattu tiilisommitelma Tiedon puu. Epilään Harjun vanhalle hautausmaalle Petäjä suunnitteli professori Pietari Adrian Gaddin muistomerkin. Lisäksi hän on tehnyt useita julkisia muistolaattoja ja -reliefejä.

Näyttely on järjestetty yhteistyössä Tampereen taidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseura ry:n kanssa.

The Story of How Nicholas II and Magician Papus Secretly Conducted a Spiritist Seance Aimed to Prevent the Revolution, and Failed

26.10.–19.11.2017

Artistic Research in Political Occultism
Group Exhibition

The exhibition project is based on the memoirs of the French Ambassador Maurice Paléologue, describing a secret spiritist seance by the French magician Papus and Czar Nicolas II, conducted in the Czar’s residence in St. Petersburg with the aim of halting the development of the revolution. The story is told in the language of art, and this “political occultism” is examined from the standpoint of materialism through varied reflections on the topic by international artists / doctoral researchers. The exhibition is organised by the Academy of Fine Arts / University of Arts, Helsinki.

Tuesday, November 21, 1916. At the beginning of October, 1905, Papus was sent to St. Petersburg by some of his highly-placed followers who badly needed his guidance in the formidable crisis through which Russia was then passing. The magician was immediately summoned to Tsarskoie Selo. After a summary talk with the Emperor and Empress, a great spiritualistic seance was arranged for the next day. By an intense concentration of will and a prodigious expenditure of fluid dynamism, the “Spiritual Master” succeeded in calling up the spirit of the most pious Tsar Alexander III.

In spite of the fear which clutched at his heart, Nicholas II bluntly asked his father whether he should or should not resist the current of liberalism which was threatening to overwhelm Russia. The spirit replied: “At any cost you must crush the revolution now beginning but it will spring up again one day and its violence will be proportionate to the severity with which it is put down to-day. But what does it matter! Be brave, my son! Do not give up the struggle!”

While the horrified sovereigns were reflecting on this appalling prophecy, Papus told them that his magic powers enabled him to avert the threatened catastrophe, but that the efficacy of his spells would cease the moment he himself ceased to be ‘on the physical plane’. Newspapers which have recently reached us from France via the Scandinavian countries report that Papus died on the 26th October… so revolution is at hand.
Maurice Paléologue. An ambassador’s memoirs. Vol. III. 1924.

Artists: Bruno Moreschi, Edvine Larssen, Gregoire Rousseau, Ilya Orlov, Jana Müller, Jyrki Siukonen, Matthew Cowan, Orens, Semyon Motolyanets, Vincent Roumagnac.

Curated by: ArtAgainstCulture

POLIITTISEN OKKULTISMIN TAITEELLINEN TUTKIELMA

Tarina siitä kuinka tsaari Nikolai II ja maagikko Papus pitivät salaa spiritistisen istunnon tarkoituksenaan estää vallankumous – ja epäonnistuivat.
Näyttelyprojekti perustuu ranskalaisen suurlähettilään Maurice Paléologuen muistelmiin, joissa kuvaillaan ranskalaisen maagikon Papus’n ja Venäjän tsaari Nikolai II:n salaista spiritististä istuntoa. Istunto pidettiin tsaarin residenssissä Pietarissa, ja sen tarkoitus oli pysäyttää vallankumouksen kehittyminen. Näyttelyn tarina kerrotaan taiteen keinoin, ja “poliittista okkultismia” tarkastellaan materialismin näkökulmasta ja kansainvälisten taiteilijoiden/tohtorikoulutettavien tekemien erilaisten tulkintojen kautta. Näyttelyn on järjestänyt Helsingin Taideyliopiston Kuvataideakatemia.

Taiteilijat: Bruno Moreschi, Edvine Larssen, Gregoire Rousseau, Ilya Orlov, Jana Müller, Jyrki Siukonen, Matthew Cowan, Orens, Semyon Motolyanets, Vincent Roumagnac.

Kuratointi: ArtAgainstCulture

UUSIN SILMIN

18.6.–20.8.2017

Kuvataiteellisia kommentteja suomalaisista taideteoksista sadan vuoden ajalta.
Suomi 100 vuotta -juhlavuoden näyttely yhteistyössä Tampereen Taiteilijaseura ry:n ja Emil Aaltosen museon kanssa.
Suomi 100 -logo
Nykytaiteilijat kommentoivat omilla teoksillaan taidetta Suomen itsenäisyyden eri vuosikymmeniltä. Näyttely on avoinna Tampereella 17.6. – 5.7.2017 Taidekeskus Mältinrannassa sekä 18.6. – 20.8.2017 Hiekan taidemuseossa ja Emil Aaltosen museossa Pyynikinlinnassa.

Uusin silmin -ryhmänäyttelyssä on teoksia kolmeltakymmeneltä Tampereen Taiteilijaseuran taiteilijalta. Näyttelyn konsepti on yksinkertainen: taiteilija on luonut itse valitsemastaan suomalaisesta taideteoksesta oman kommenttinsa haluamallaan tavalla. Lähtökohtana olleet teokset ovat 1910-luvulta nykyaikaan.

Toisen taiteilijan teoksen hyödyntäminen uuden teoksen luomisessa on parhaimmillaan aktiivinen ja tulkinnallinen tapahtuma, jossa taiteilija joutuu pohtimaan taiteen tekemistä omaa havaintomaailmaansa laajemmassa kontekstissa. Myös katsoja joutuu mukaan prosessiin. Tunnistaminen johtaa yllättymiseen, ajatusprosessi alkaa, ja taide on jälleen rikastunut uudella tavalla.

Mukana näyttelyssä ovat: B&C ensemble, Boulter Sebastian, Hakala Anne, Heinänen Katri, Holmström Lars, Hyrkkänen Anna, Kallio Emmi, Kauppinen Sanna, Gråhn Krister ja Matikainen Hannamari, Kurri Mirja, Köykkä J-P, Lehtelä Anne, Mikkilä Paula, Mononen Katri, Oinonen Hanna, Ollikainen Paula, Paananen&Ulvila, Pekkala Anna, Peltonen Erno, Pokkinen Helena, Riikonen Hannu, Riskula Helge, Salmela SA, Sasi Marjo-Riitta, Soraluoma Minna, Tuomi Juhani, Valkonen Kati, Westlin Meri, Viitala Marje ja Väätti Ilkka.

Näyttelypaikat:

TAIDEKESKUS MÄLTINRANTA
Kuninkaankatu 2, 33210 Tampere
Avoinna ma–to 12–18, pe–su 12–16. Suljettu 23.–24.6.
Vapaa pääsy
www.tampereen-taiteilijaseura.fi

HIEKAN TAIDEMUSEO
Pirkankatu 6, 33210 Tampere
Avoinna ti–to 15–18, su 12–15. Suljettu su 25.6.
Pääsymaksut: 8 € / 5 € / Museokortti. Lapset alle 7 v. ilmaiseksi.
www.hiekantaidemuseo.fi

EMIL AALTOSEN MUSEO
Pyynikinlinna
Mariankatu 40, 33200 Tampere
Käyntiosoite Palomäentie 2.
Avoinna ke 12–18, to, la, su 12–16. Suljettu 24.–25.6.
Pääsymaksut: 3 € / 2 € / Museokortti
www.pyynikinlinna.fi

Yhteistyössä: OP Tampere

PIERRE DESCARGUES

31.3.2016–22.12.2016 (31.1.2017)

Yves Klein ja 160 g kultaa
Näyttely esittelee ranskalaisen kuvataidekriitikon ja valokuvaajan Pierre Descarguesin (1925-2012) valokuvia taiteilija Yves Kleinistä ja erityisesti Kleinin ”Aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeen luovutusseremoniasta” 10.2.1962. Klein teki luovutusseremonioita vuosina 1959-1962 kaiken kaikkiaan yhdeksän kertaa, ja tämä oli niistä viimeinen. Näyttelyä täydentää Pierre Descarguesin kirjoittama kertomus tapahtumasta.

Yves Kleinin seremonian peruselementit olivat ilma, vesi, tuli ja kulta. Seremoniaan osallistuivat taiteilijan lisäksi aineettoman taideteoksen hankkija, taiteiden virallinen valvoja ja todistaja. Seremoniassa Klein palauttaa kullan takaisin luontoon heittämällä sen Seine-jokeen ja lopussa aineettoman taideteoksen hankkija pääsee osalliseksi aineettoman kuvallisen herkkyyden vyöhykkeestä. Tapahtuma liittyy Yves Kleinin tyhjyysesityksiin, joita olivat mm. ”Tyhjyyden näyttely” Iris Clertin galleriassa Pariisissa 1958 ja ”Hyppy tyhjyyteen”, jonka Klein julkaisi Pariisissa avantgardefestivaaleilla marraskuussa 1960.

Näyttely on koottu pääasiallisesti Hiekan taidemuseon omista kokoelmista. Museo sai 1990-luvulla Pierre ja Catherine Descarguesilta lahjoituksen, joka käsittää Pierre Descarguesin isän Etienne Descarguesin akvarelleja ja valokuvia. Tällä vuosikymmenellä lahjoitus sai jatkoa Pierre Descarguesin valokuvista, kirjoista, puolisonsa Catherinen taideteoksista ja kirjoista sekä heidän poikansa Olivierin valokuvista.

Yves Klein Pierre Descarguesin valokuvaamana
© Yves Klein, ADAGP, Paris / KUVASTO, Helsinki, 2016
© Pierre Desca0rgues, ADAGP, Paris / KUVASTO, Helsinki, 2016

TARU SYRJÄNEN

8.10.2015–20.12.2015 (17.1.2016)

Löytöretki – Lasiteoksia
Näyttely on kattava läpileikkaus vuonna 1953 syntyneen tamperelaisen lasitaiteilijan ja muotoilijan Taru Syrjäsen monipuolisesta lasituotannosta. Näyttelyn nimi Löytöretki viittaa paitsi tutustumismatkaan taiteilijan tuotantoon myös teosten esillepanoon museossa: uniikit lasiteokset on sijoitettu eri saleihin museon omien kokoelmien lomaan antaen katsojalle tilaisuuden etsiä ja löytää.

Taru Syrjänen aloitti kuvataiteen opiskelun Kankaanpään taidekoulussa vuonna 1972. Vähitellen materiaaliksi valikoitui lasi. Vuonna 1983 hän jatkoi opintojaan West Surrey College of Art and Designissa, joka oli pitkään Iso-Britannian johtava taideoppilaitos. Ensimmäiset suunnittelutyönsä Syrjänen teki Humppilan lasitehtaalle vuonna 1981. Hän työskenteli myös freelance-suunnittelijana Nuutajärven lasitehtaalla ja Iittalan lasitehtaan vakituisena muotoilijana.

Vuodesta 1995 Taru Syrjänen on työskennellyt omassa lasistudiossaan Tampereella itsenäisenä taiteilijana. Hänellä on ollut paljon yksityis- ja ryhmänäyttelyitä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Syrjänen suunnittelee lasiteoksensa työhuoneellaan ja tekee siellä myös monet jälkikäsittelytyöt. Hänen teostensa lasinpuhallustyön tekivät pitkään Nuutajärven legendaariset lasinpuhaltajamestarit, kunnes keväällä 2014 Nuutajärven lasitehdas lopetettiin ja tuotanto siirrettiin Iittalaan. Nykyään Syrjäsen teokset puhalletaan pääosin Riihimäellä, Iittalan lasitehtaan entisen puhaltajan Kari Alakosken lasihytissä.

Taru Syrjäsen lasiteos Elokuun lumo
Taru Syrjänen: Elokuun lumo, 2015.

KAARLO VUORI

19.2.–30.8.2015

Maalauksia.
Näyttely esittelee suomalaisen taidemaalarin, kuvittajan ja piirustuksenopettajan Kaarlo Vuoren (s. 1863 Ruovesi, k. 1914 Runni, Iisalmi) maalauksia. Vuori oli ensimmäinen ammattitaiteilija 1890-luvun Tampereella.

Kaarlo Vuori kuului muoto- ja henkilömaalarina aikakautensa parhaimpiin. Etenkin piirtäminen on hänen vahvuutensa – hän tulikin vahvistaneeksi merkittävästi piirustuksen asemaa kuvataiteellisen työn perustana. Henkilö- ja muotokuvien lisäksi Vuori teki realistisia maisemakuvauksia. Hän myös harrasti ahkerasti valokuvausta ja käyttikin usein valokuviaan mallina maalauksilleen.

Kaarlo Vuori aloitti vuonna 1883 lääkärin opinnot Helsingin yliopistossa, mutta kolmen vuoden opiskelun jälkeen hän muutti suunnitelmiaan ja siirtyi opiskelemaan Yliopiston piirustussaliin ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskouluun. Vuori teki myös kaksi opintomatkaa Pariisiin.

Vuosina 1898 – 1904 Kaarlo Vuori työskenteli opettajana ja johtajana Turun piirustuskoulussa, minkä jälkeen hän siirtyi Tampereelle muotokuvamaalariksi ja opettajaksi Roineen Käsityö- ja taideteollisuuskouluun. Vuori oli aviossa näyttelijän, Tampereen Työväen Teatterin johtajan Tilda Vuoren kanssa vuodesta 1900 kuolemaansa asti. Pariskunnalle syntyi poika Veijo vuonna 1903.

Hiekan taidemuseon näyttely on järjestetty yhteistyössä Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseon ja Tampereen Taiteilijaseura ry:n kanssa.

Lisää tietoa Kaarlo Vuoresta on historian tutkija, FM Tuula Rantasen ylläpitämällä sivustolla www.kaarlovuori.com.

Kaarlo Vuoren maalaus Marjatytöt Ruovedellä
Kaarlo Vuori: Marjatytöt Ruovedellä, 1893, öljy kankaalle, 84 x 64 cm.

KURIOSITEETTIKABINETTI

15.1.–30.12.2014

Hiekan taidemuseon kokoelmien kummajaisia ja erikoisuuksia.
Hiekan taidemuseon perustaja, kultaseppä Kustaa Hiekka suhtautui maailmaan avoimesti ja uteliaasti. Kuvataiteen lisäksi hän keräsi kokoelmiinsa mm. hopea- ja tinaesineitä, huonekaluja, kansatieteellistä esineistöä, postimerkkejä, rahoja ja mitaleita – oikeastaan kaikkea mahdollista. Lukuisilta ulkomaanmatkoiltaan Hiekka toi runsaasti erilaisia esineitä ja matkamuistoja.

Museon monipuolisista kokoelmista on koottu mielenkiintoinen joukko esineitä, saharauskun kuonoista samurai-miekkoihin, joita Hiekan taidemuseo esittelee nyt kuriositeettinäyttelyn muodossa. Näistä esineistä suuri osa on vuosikymmenten ajan levännyt museon varastossa. Näyttelyn nuorimmatkin esineet ovat noin sata vuotta vanhoja.

Nykyaikaisen museon juuret ovat renessanssin ajalla 1500-luvulla, jolloin syntyivät kuriositeettikabinetit. Kuriositeettikabinetit olivat ensyklopedisia kokoelmia, jotka muodostuivat esineistä, joiden luokituksia ei vielä renessanssin ajan Euroopassa oltu määritelty. Nykyaikaisen terminologian mukaan esineitä oli niin luonnonhistorian, geologian, etnografian kuin arkeaologiankin puolelta, lisäksi myös uskonnollisia tai historiallisia reliikkejä sekä taidetta ja antiikkia.

Kuriositeettikabinetin ajateltiin olevan mikrokosmos tai maailman näyttämö ja myös muistojen näyttämö. Lähinnä vain ylimmillä yhteiskuntaluokilla oli mahdollisuuksia tällaisiin kuriositeettikabinetteihin (Kunstkammer). Hallitsijoiden ja aristokraattien kuuluisimpien ja parhaiten dokumentoitujen kabinettien lisäksi kauppiaiden ja varhaisten tiedeammattilaisten keräämät kuriositeetit muodostivat kokoelmia, jotka olivat museoiden esiasteita.

Kuriositeettikabinettien merkitys väheni kirjapainotaidon tehostaessa tiedonlevitystä ja kun tietämys maailmasta alkoi merkittävästi lisääntyä löytöretkien ja tieteen edistymisen myötä. 1500-luvulta alkaen myös yliopistot ryhtyivät keräämään tieteellisiä ja opetuksellisia näytteitä. Lisäksi syntyivät henkilöhistoriallisista esineistä, muotokuvista, rahoista ja sotavarusteista muodostuneet historialliset kokoelmat. 1600-luvulla sana “museo” levisi yleiseen käyttöön.

ETIENNE DESCARGUES: Maisemia – Paysages

30.5.–22.12.2013

Hiekan taidemuseo järjestää kesällä 2013 alkavan näyttelyn ranskalaisen Etienne Descarguesin teoksista. Näyttelyssä on esillä akvarelleja ja valokuvia 1800-luvun lopulta 1930-luvulle. Museon kokoelmiin kuuluu 17 Descarguesin teosta, lisäksi museo on lainannut teoksia näyttelyyn taiteilijan pojanpojanpojalta Alexandre Descarguesilta.

Lakimies, piktorialistinen valokuvaaja ja akvarellisti Etienne Descargues (1876-1967) oli kotoisin Etelä-Ranskasta Agenista. Jo nuorena hän kiinnostui sekä valokuvauksesta että akvarellien maalaamisesta. Descargues kuvasi Lot- ja Garonne-jokien laaksoja, Agenin maaseutua, läheisiään sekä itseään.

Hän ei hakeutunut muiden harrastajavalokuvaajien tapaan ajalle tyypillisiin valokuvausseuroihin, vaan oli enemmän kiinnostunut taidemaalarien seurasta ja piti heitä “oikeina taiteilijoina”. Etienne Descargues muutti nuorena Pariisiin opiskelemaan lakia ja asui kaupungissa koko loppuikänsä. Monet vuosisadan alun taiteilijat kuuluivat hänen tuttavapiiriinsä.

Etienne Descargues on maalannut satoja akvarelleja, jotka henkivät 1900-luvun alun Ranskaa parhaimmillaan. Hänen töitään on mm. Sceaux’n, Agenin ja Rennesin museoissa Ranskassa sekä Hiekan taidemuseossa Tampereella. Hänen valokuviaan ja akvarellejaan on myös lukuisissa yksityiskokoelmissa ympäri maailmaa. Ranskan kansalliskirjasto on ostanut kokoelmiinsa Etienne Descarguesin valokuvat.

Musiikista kiinnostunut Descargues soitti selloa paitsi ystäviensä kanssa pystyttämässään kamariorkesterissa myös vaimonsa Alicen kanssa. Alice Descargues oli maineikkaan ranskalaisen pianistin ja pedagogin Alfred Cortot’n (1877-1962) oppilas.

Syksyllä 2013 Hiekan taidemuseossa järjestetään ranskalaisen musiikin konsertteja yhteistyössä Tampereen konservatorion kanssa.

Etienne Descargues’n maisema-akvarelli
Etienne Descarguesin maalaama maisema-akvarelli, 17 x 24 cm.
Hiekan taidemuseo.

ANNA ALAPURO

2.10.–22.12.2013

Anna Alapuron teos “Ikkuna pohjoiseen” (2010)
Ikkunasta näkyy Näsijärvi syksyisenä, tuulisena päivänä. Suunta on pohjoiseen, jossa Näsijärvi oikeastikin on.

Kuvataiteilija Anna Alapuron (s. 1953) teoksen Ikkuna pohjoiseen (2010, sekatekniikka) näkymä on kuvattu Näsilinnan ylimmän kerroksen soikeasta ikkunasta. Näsilinna on yli sata vuotta vanha uusbarokkinen rakennus korkealla Näsinkukkulalla. Maisema järvelle on pysynyt samana, vain vuodenajat vaihtuvat ja puut kasvavat.

Rakennuttaja Peter von Nottbeckin (1858-1899) perhe ei ehtinyt koskaan asua alun perin Milavidaksi nimetyssä rakennuksessa. Sisällissodan aikana vuonna 1918 rakennuksessa käytiin ratkaisevia taisteluja. Tamperelaisille Näsilinna on merkinnyt tärkeää käynti-paikkaa: se toimi 90 vuoden ajan (1908-1998) Hämeen museona, Tampereen ensimmäisenä museona.

Kultaseppä, teollisuusneuvos Kustaa Hiekka (1855-1937) oli yksi Hämeen museon perustajista ja kuului museon johtokuntaan sen perustamisesta kuolemaansa saakka. Anna Alapuron kuvaama näkymä ikkunasta on nyt sijoitettu vuonna 1931 perustettuun Hiekan taidemuseoon, joka on ensimmäinen museoksi rakennettu rakennus Tampereella.

Rakennuksessa on myös asuntoja. Kustaa Hiekka ehti asua perustamassaan museo-rakennuksessa yhdeksän vuotta. Anna Alapuron teoksen näkymä on sijoitettu näyttelytilaan siten, että “ikkuna” on kohti pohjoista, kuten Midavidassa.

www.annaalapuro.com

RAKKAUDESTA TAITEESEEN – Kuvataidetta mesenaattien kokoelmista

10.1.–28.2.2013

Kultakauden taidetta Emil Aaltosen museon, Hiekan taidemuseon, K.H.Renlundin museon sekä Teresia ja Rafael Lönnströmin Säätiön kokoelmista.

Magnus Enckellin maalaus Kultakausi (1904).
Magnus Enckell (1870-1925): Kultakausi, 1904. K.H.Renlundin museo, K.H.Renlundin kokoelma.
Rakkaudesta taiteeseen -näyttely esittelee Suomen taiteen kultakauden teoksia neljän suomalaisen taidemuseon kokoelmista. Näiden museoiden kokoelmat ovat syntyneet rakkaudesta taiteeseen. Taiteen mesenaatit Emil Aaltonen (1869-1949), Kustaa Hiekka (1855-1937), Teresia Lönnström (1895-1986) sekä Karl Herman Renlund (1850-1908) olivat keräilijöitä, joita puhutteli heidän oman aikansa taide. Heidän taidekokoelmansa kertovat kunkin mesenaatin luonteesta ja kiinnostuksen kohteista. He lahjoittivat taidekokoelmansa museoiksi, kaikkien saataville. Museot kantavat lahjoittajansa nimeä.

Näyttelyssä on esillä noin 50 teosta kaikkiaan lähes kahdeltakymmeneltä taiteilijalta, mm. Gunnar Berndtsonilta, Albert Edelfeltiltä, Magnus Enckelliltä, Augusta Granbergilta, Helene Schjerfbeckiltä ja Hugo Simbergiltä.

Rakkaudesta taiteeseen -näyttelysarja on Emil Aaltosen museon, Hiekan taidemuseon, K.H.Renlundin museon ja Lönnströmin taidemuseon yhteistyön tulos. Näyttely kiertää Raumalla Lönnströmin taidemuseossa 8.9.-4.11.2012, Tampereella Emil Aaltosen museossa sekä Hiekan taidemuseossa 10.1.-28.2.2013 ja Kokkolassa K.H.Renlundin museossa 14.3.- 12.5.2013.

Näyttelyhankkeen yhtenä tavoitteena on parantaa museokokoelmien liikkuvuutta. Museot nähdään usein tiettyyn rakennukseen sidottuina. Museoiden kokoelmiin kuuluu kuitenkin kulttuuriaarteita, jotka ovat yhteistä kansallista kulttuuripääomaamme. Yhteinen, kokoelmia esittelevä kiertonäyttely parantaa taidekokoelmien saavutettavuutta suurelle yleisölle. Hanketta ovat tukeneet Museovirasto, Suomen kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto ja Svenska Kulturfonden.

SATA VUOTTA SITTEN – Kesäisiä valokuvia Hämeestä

13.9.2011 – 23.1.2013

Valokuvanäyttely on koottu kultaseppä Kustaa Hiekan ystävän ja hänen kultasepänliikkeensä palveluskuntaan kuuluneen Aatu Vasaman valokuvista, jotka on otettu 1900- luvun alkupuolella. Hiekan taidemuseo on saanut kuvat lahjoituksena kokoelmiinsa.

1900-luvun alkupuolella valokuvaus vähitellen arkipäiväistyi. Ikuistettaviksi kelpuutettiin elämän merkkihetkien ja erilaisten juhlatilanteiden lisäksi esimerkiksi arkiset retket ja vaihtelevat vapaa-ajan puuhat, kuten ystävien kesken jaetut kahvihetket. Etenkin ulkoilmakuvien määrä kasvoi mainittuna ajanjaksona merkittävästi. Muutosta selittävät etenkin nopeasti kehittynyt kameratekniikka ja laitteiston halpeneminen, jotka vapauttivat kuvauksen studio-olosuhteiden rajoitteista.

Tästä huolimatta omatoiminen valokuvaus oli yhä enimmäkseen yläluokan harrastus ja rahvas saattoi ikuistaa itsensä kuvaksi lähinnä joko studiossa tai kiertävän valokuvaajan toimesta. Vaikka valokuva-albumeihin kerättiin joissakin kodeissa otoksia jo vuosisadan alkupuolella, tapa yleistyi keskiluokan parissa vasta 1950-luvun paikkeilla.

Sata vuotta sitten -valokuvanäyttely

HIEKKA EGYPTISSÄ

26.9. – 20.12.2012

Näyttely esittelee Hiekan taidemuseon perustajan kultaseppä Kustaa Hiekan Egyptin-matkoiltaan tuomia matkamuistoja ja esineitä, muinaisegyptiläisistä amuleteista ja muumionkädestä aavikkoruusuun. Näytteillä on myös postikortteja ja valokuvia.

Kustaa Hiekka (1855-1937, nimenä Gustaf Lindell vuosina 1871-1919) oli intohimoinen matkailija, joka halusi tutustua moniin eri kulttuureihin. Hän teki elämänsä aikana yli neljäkymmentä ulkomaanmatkaa ja matkan maailman ympäri 1907-08. Matkaseurana Hiekalla oli tavallisesti joko ystäviä tai kollegoja kultasepänalalta.

Egyptissä Kustaa Hiekka kävi kolme kertaa. Ensimmäisen kerran hän vieraili maassa vuonna 1896. Seuraava kerta ajoittui syksyyn 1907, jolloin Hiekka poikkesi Egyptissä maailmanympärimatkallaan ystävänsä kihlakunnantuomari Evert Tähkäpään kanssa. Keväällä 1911 Kustaa Hiekka teki lähes kaksi kuukautta kestäneen matkan, jonka pääkohteena oli Egypti. Tällä kertaa Hiekan matkaseuralaisena oli hänen 24-vuotias kultaseppäoppilaansa Aatu Vasama, jolle tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatka.

Kustaa Hiekka kamelin selässä Egyptissä 1911 Kustaa Hiekka ja Aatu Vasama sfinksin edustalla Gizassa, Egyptissä 1911

Pirkanmaan 5. Triennaali: ELÄMÄNTAPA

17.6.–14.8.2012

Pirkanmaan Triennaali, kolmen vuoden välein järjestettävä pirkanmaalaisen nykytaiteen katselmus, esittelee alueen taiteilijoita uudesta näkökulmasta kesällä 2012. Pirkanmaan 5. Triennaalin näyttelyteema on Elämäntapa. Taiteilijat näyttelyyn on valinnut kuraattori, Helsingin Sanomien kuvataidekriitikko Veikko Halmetoja.

Tampereella järjestettävän triennaalin taidetta on esillä TR1 Taidehallissa, Työväenmuseo Werstaalla sekä muualla Finlaysonin alueella, Taidekeskus Mältinrannassa, Galleria Saskiassa, Hiekan taidemuseossa ja Lenin-museossa. Triennaalin järjestävät Tampereen taidemuseo, Pirkanmaan taidetoimikunta ja Tampereen Taiteilijaseura ry.

Hiekan taidemuseossa on triennaalin ajan esillä Tuija Teiskan tekstiiliveistoksia, Marjo-Riitta Sasin pienikokoisia abstrakteja maalauksia ja museon ulkoportaissa Soile Jääskeläisen muotoon leikatulle alumiinilevylle tehty akryylimaalaus.

“Teiskan tekstiiliveistokset ovat runsaudessaan barokkisia ja olemukseltaan tarkoituksellisen häiritseviä. Teokset ovat museon perusripustuksen seassa kuin talon uudet asukkaat”, luonnehtii triennaalinäyttelyn kuraattori Veikko Halmetoja.

ULLA POHJOLA: Kätkö

2.2. – 29.4.2012

Kuvataiteilija, tekstiilitaiteilija Ulla Pohjola (s. 1963 Juuka) valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1995, ja hänet valittiin 1996 Vuoden Nuoreksi Tekstiilitaiteilijaksi. Vuonna 2006 hänelle myönnettiin Pirkanmaan taidetoimikunnan Taidepalkinto. Pohjolan teoksia on muun muassa Wihurin rahaston, Saastamoisen säätiön ja Valtion taidekokoelmissa. Ulla Pohjolalle on myönnetty Valtion muotoilukunnan 5-vuotinen työskentelyapuraha vuodesta 2012 eteenpäin.

“Olen tarkkailija ja sivustakatsoja. Teen pienillä pistoilla kuvia ihmisestä ja elämän kierrosta. Työskentelytavassani ja aiheissa näkyy kaikki se, mitä ihminen kantaa mukanaan. Kuvat syntyvät alitajuisesti, ne tulevat kaukaa lapsuudesta tai hyvinkin läheltä tästä hetkestä. Teoksissani ihminen kätkeytyy harson tai hunnun taakse, perhoset suojautuvat värinsä avulla luonnon materiaalien keskelle. Kätköt, piilopaikat, peitteet, viitat ja suojat antavat mahdollisuuden omaan tilaan, tunteisiin sekä niiden kokemiseen.

Kirjonta tuo teoksiini hitaita sattumia, ajan antamaa ulottuvuutta ja kerroksellisuutta. Erilaisten materiaalien ja tekniikoiden, kuten öljyvärimaalauksen, värjäyksen ja huovutuksen, yhdistäminen kirjontaan kiinnostaa minua. Materiaalin merkitys, joskus myös tuoksu, on oleellinen, ja se voi toimia lähtökohtana uudelle teokselle. Käytän teoksissani muun muassa silkkiä, samettia, pellavaa, helmiä, kasveja, tervattua puuta, peilejä, peltiä, vanhoja rasioita ja erilaista löytämääni materiaalia.

Hiekan taidemuseon näyttelyssäni käyttämäni materiaalit, tekniikka, aiheet ja teosten sijainnit muodostavat löytöretken sekä vuoropuhelun museon kokoelman kanssa.”

www.ullapohjola.fi

ARMAS RAUNIO

21.4. – 28.8.2011